Hilla-corgi on ollut nyt viikon ajan meillä hoidossa Marian ja Villen suunnattua kohti lämpimämpiä maisemia. Yllättävän hyvin olemme selviytyneet viiden koiran kanssa eikä minkäänlaisia kahnauksia ole syntynyt. Hippi nyt toki on jo lauman vanha tuttu, mutta yhteiselon sujuminen Kengun kanssa oli täysi kysymysmerkki. Todella hyvin Hilla on kuitenkin suhtautunut pentuun, ja intoutunut välillä jopa leikkimään otuksen kanssa. Liiallisesta riehumisesta Hilla on toki komentanut pentua asianmukaisella tavalla, ja pari kertaa Kengu on ottanutkin osumaa Hipin hampaista. No, pakkohan se on toki kokeilla kuinka pitkälle voi mennä ilman että sattuu 😀
Kengun meno muuttuu viikko viikolta hurjemmaksi ja kohta ei Sisukaan enää pysy pennun perässä kun kaksikko kiitää täyttä laukkaa pitkin peltoja ja pusikoita. Ihanaa kuitenkin on, että kaksikko on nyt vihdoin ja viimein löytänyt yhteisen sävelen ja pystyvät leikkimään niin, että kummallakin on kivaa. Ja mikä parasta, Chili ja Ruu saavat nykyisin olla paremmin rauhassa kun Kengu liehittelee uutta parasta kaveriaan. Sisu tuntuu olevan saamastaan huomiosta pelkästään mielissään, ja kulkee lenkeilläkin häntä pystyssä polleana Kengu vanavedessään.
Kengun hampaiden vaihtuminen on täydessä käynnissä, mutta eipä ole hampaiden irtoaminen vaikuttanut tyypin elämään millään tavalla. Luita järsitään kuten ennenkin, eikä otteen herpaantumisesta vetoleikissä ole tietoakaan. Olemme nyt alkaneet harjoittelemaan irrotuksia saalisleikin yhteydessä, ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin homma toimii jo nyt vajaan viikon treenaamisen jälkeen! Pentu irrottaa hyvin käskystä ja jää maanisesti tuijottamaan lelua uuden saalisleikin toivossa. Leluun saa käydä kiinni uudelleen ainoastaan JESS -komennolla, ja mikäli komentoa ei tule, lelu pitää jättää rauhaan. Tätä pitää treenata vielä jonkin verran, sillä liikkuva lelu on tällä hetkellä Kengulle täysin vastustamaton juttu 🙂
sisuchilijaruu 