Kesäkooma

Jonkinlainen lorvikatarri on tainnut meihin iskeä kun ei ole blogin päivittäminen oikein maistunut. Ja ehkä syynä on ollut myös huoli Ruun terveydestä ja toipumisesta eikä ole oikein jaksanut innostua kirjoittelemaan. Nyt alkaa kuitenkin näyttää valoisammalta, niin säitten kuin myös koirien suhteen.

 

Ruu oli magneettikuvauksen jälkeen pari viikkoa kipulääkekuurilla ja lenkkeili rauhallisia hihnalenkkejä. Treenit siis luonnollisesti jätettiin tauolle ennen kun selviää mikä koiraa vaivaa. Viime viikolla Panu kävi Ruun kanssa fysioterapeutilla tsekkaamassa tilanteen. Ristiselässä oli edelleen pieni aristus, mutta huomattavasti lievempänä kuin muutama viikko sitten. Lisäksi koira oli melkoisen toispuoleinen ja lantioseudun lihakset olivat heikot. Nyt alkaa sitten ahkera kuntoutuskuuri ja parin viikon päästä uusi tsekkaus fyssarin kanssa. Ruu on ollut onneksi koko ajan iloinen ja hömppä oma itsensä. Kipulääkekuurin alettua koira piristyi silmissä ja alkoi taas osallistua enemmän muiden koirien leikkeihin. Toivotaan että jumit saataisiin nyt pois ja koira takaisin treeni- ja kisakentille 🙂

 

Sisu on myös tehnyt hidasta paluuta agilityn pariin. Koirahan pääsi melkoiseen rapakuntoon eturauhasvaivojen ja kastraatiolekkauksen jälkimainingeissa. Nyt on sitten yritetty saada Sisua taas parempaan kuntoon Kengun ystävällisellä avustuksella. Sisun päivittäiseen treeniohjelmaan kuuluu päätöntä juoksemista keppi suussa viilettävän Kengun perässä, hiukan mattopainia iltaisin sekä tietysti runsaasti lepäilyä. Täytyy sanoa että ilman Kengua Sisua tuskin olisi saanut näin lyhyessä ajassa kuntoutettua takaisin kisakentille. Niin vaan pojat kuitenkin aloittivat kisakautensa pitkän tauon jälkeen I-HAHin kisoissa 2.6. Tuloksena radoilta pari rimaa alas ja kontaktivirhe. Sisulla oli ollut hyvä into, ja vauhtikin riitti ihanneaikoihin. Pientä epätarkkuuttaa tietysti oli vielä havaittavissa pitkän tauon jälkeen, mutta muuten oikein mainio suoritus snautserilta 🙂

 

Kävimme Sisun kanssa pari viikkoa sitten myös kevään viimeisissä tokokisoissa. Nyt saa jäädä tokot kesätauolle ja syksyllä sitten taas jatketaan itsemme nolaamista voittajaluokan kokeissa. Sisu teki taas melko snautserimaisen koesuorituksen eli kohtalaisen paljon hyvin menneitä liikkeitä sekä muutama totaalinen floppi. Ruutu ei taaskaan onnistunut. Tälle asialle on nyt pakko tehdä jotain. Treeneissä koira kyllä löytää ruudun mutta kisassa en vaan saa koiraa tajuamaan mitä se on menossa tekemään. Nollasimme myös hyppynoudon, mutta tällä kertaa vaadin koiraa tekemään liikkeen loppun asti, kaatosateesta ja vieraasta kapulasta riippumatta. Tämäkin liike täytyy ottaa nyt tehotreeniin. Muut liikkeet sujuivat suunnilleen omalla tasollamme. Tuloksena 218 p., III-tulos ja luokkavoitto.

 

Kengu aloitti 7 kk ikään tulon kunniaksi ensimmäiset juoksunsa. Juoksu ei ole tuntunut vaikuttavan malinoisin elämään millään tavalla, vaan sama kahjo meno on jatkunut kuten ennenkin. Kaikki tehdään edelleen täysillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaihtamatta, eikä mitään viitteitä koiran rauhoittumisesta ole havaittavissa. Huokaus. No, Panu on luonnollisesti vain iloinen vietikkäästä ja ketterästä agilitykoirastaan. Meikäläiselle olisi riittänyt vähän vähemmänkin turbo malli…

 

 

Sitten vielä sokerina pohjalla Chilin vepekuulumisia. Aloitimme viime viikolla talvitauon jälkeen taas vesipelastustreenit. Tänä kesänä päätin panostaa Chilin treeneihin ihan tosissani ja ilmoittauduin myös Hämeenlinnan vesipelastuskoirien treeneihin. Ajelemme siis Chilin kanssa kerran viikossa Hämeenlinnaan treenaamaan ja lisäksi käymme perjantaisin oman seuran treeneissä Espoossa. Joku voisi sanoa että on melko hullua ajaa 200 km kerran viikossa koiran treenien takia, mutta Chili on kyllä omalla toiminnallaan tehnyt homman kaiken vaivan arvoiseksi. Olen melkein liikuttuneena katsellut miten Chili on herännyt ”talviuniensa” jälkeen taas henkiin päästessään treenaamaan rakastamaansa lajia. Kaikki liikkeet ovat pysyneet hyvin pienen labradorin mielessä ja osa liikkeistä tuntuu talvitauon aikana jopa parantuneen. Ja mikä ihaninta, Chilin fysiikka tuntuu kestävän mainiosti treenaamista eikä kipuilua ole kultahippujen laittamisen jälkeen esiintynyt. Varovaisen toiveikkaana olemme seurailleet koiran vointia, ja pakko kai se on myöntää että kultaimplantit tuntuvat toimivan.