Blogikirjoituksissa on ollut kesällä pitkä tauko, ja syykin voidaan tässä paljastaa, vieressä olevan kuvan kera. Hyvin alkanut kesäloma sai minun osaltani yllättävän lopun heinäkuun alussa Staphylococcus Aureus bakteerin iskettyä ilmeisesti haavan kautta elimistöön. Sairastuminen alkoi kovalla alaselän/pakaran kivulla ja eteni viikon sisällä eri puolille elimistöä. Keuhkokuume seurasi nopeasti ja kolmannen työterveyslääkärikäynnin jälkeen oli päässyt muodostumaan jo vakava verenmyrkytystila. Niinpä 7.7 oli edessä lähetys Meilahden tehovalvoltaosastolle ja siitä alkoi yli 5 viikon sairaalareissu. Aiempien oireiden lisäksi sairaalassaoloaikana jouduttiin mm. pakaralihas leikkaamaan kahteen otteeseen (avaaminen/noin litran kokoisen märkäpaiseen poistaminen + erikseeen sulku) ja tästä muistona jää viereisen kuvan yli 30cm pitkä arpi.
Sairaala-aika oli varsin mielenkiintoista paljon liikkumaan tottuneelle. Ensimmäisen vajaan kuukauden aikana jouduin lähes 24h vuorokaudessa makaamaan vain selälläni, lukuunottamatta 1-2 muutaman minuutin kävelyreissua. Pahimmillaan tosin lyhyetkin kävelyt päättyivät hapen loppumiseen/pyörtymiseen. Kummasti löytyi kiinnostusta mm. kirjojen lukemiseen, kiitokset siitä kirjoja minulle tuoneille. Elokuun alkupuolella vointi alkoi pikkuhiljaa kääntyä parempaan suuntaan, tulehdustarvot laskivat lähes 400:sta lähelle normaalia (= alle 3) ja hemoglobiinikin kääntyi hitaaseen nousuun heinäkuun hieman yli 90:nen arvoista! Ensimmäisenä täytyi opetella seisominen ja kävely, joka olikin yllättävän hankalaa kuukauden makuun jälkeen 😉 Paino oli pudonnut vajaat 10 kiloa, lihaksisto kadonnut ja leikkaushaava vaati erittäin suurta varovaisuutta. Kävelyn aloittamisen jälkeen toipuminen oli nopeampaa ja siitä reilun viikon päästä pääsinkin jo kotiin.
Sairaalareissu sai aikaan sen, että Mirjamilla oli kesä kädet täynnä töitä pelkästään päivärutiinien hoitamisessa (4 aktiivista koiraa vaatii aika paljon yhdeltä ihmiseltä…) ja ylimääräinen aika kului töissä/sairaalavierailuilla. Isot kiitokset siitä, harva olisi urakasta selvinnyt! Siksi ymmärrettävästi mm. blogipäivitykset jäivät vähemmälle huomiolle. Nyt kuitenkin palataan pikkuhiljaa harrastusten maailmaan. Vaikka itseltäni menee vielä puolisen vuotta ennen kuin pääsee täysillä urheilemaan, olen heti palattuani lähtenyt (kainalosauvojen kanssa) treenikentälle tekemään mitä tällä hetkellä pystyy. Paikaltaan pystyy lähettämään koiria erilaisiin tehtäviin ja mm. hyppytekniikkatreenejä ollaan harjoiteltu säännöllisesti. Samoin oma kuntoutus etenee nyt säännöllisten fysioterapioiden, erilaisten harjoitusten ja tietenkin levon kautta. Sairasloma töistä jatkuu vielä lokakuun puoliväliin saakka, jolloin tehdään isot kontrollitestit sairaalassa. Lisäksi veriarvoja yms. seurataan säännöllisesti. Täytyy edetä sen mukaan mitä elimistö kestää, mutta tavoitteena on, että tammikuussa palattaisiin jo kisaamaan! Katsotaan kuinka käy…
sisuchilijaruu 