Vain viikko Panun sairaalasta pääsyn jälkeen pakkasimme koko konkkaronkan autoon ja suuntasimme nokan kohti Kolin upeita maisemia. Mukaan lähtivät myös Maria ja Hilla-corgi. Vaikka Panu ei pystynytkään osallistumaan vaellusreissuille, vietimme aivan ihanan ja rentouttavan viikon hyvän sään, maisemien, seuran, ulkoilun ja ruuan merkeissä.
Kävimme Marian ja koirien kanssa päivittäin tutustumassa Kolin upeisiin ulkoilumaastoihin ja tulihan sitä kiivettyä taas myös Ukko-Kolin huipulle. Chili sai välillä jäädä Panun kanssa mökille lepäilemään jotta kipeä lonkka ei rasittuisi liikaa. Tällä kertaa säästyimme onneksi pahemmilta haavereilta emmekä edes eksyneet kertaakan suunnnitellulta reitiltä!
Koirat nauttivat täysin rinnoin marjametsällä olosta, uimisesta, lenkkeilystä ja toistensa kanssa riehumisesta. Ja ehdimmepä hiukan treenatakin, minä Sisun kanssa tokoa ja Panu Kengun kanssa kontaktien ylösmenoja (tai oikestaan ylösmenokontaktille tulevaan alustaan tassuilla osumista). Kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut reissu ja viikon lopussa rättiväsyneet ja onnelliset koirat 🙂
sisuchilijaruu 