Tapanina aurinkoisella lenkillä!

Tänään oli parin päivän sateiden ja pimeyden jälkeen tarjolla kirkasta auringonpaistetta, tosin erittäin kovalla tuulella. Valoisa ilma näytti tarttuneen myös koirien mieleen ja jopa lonkkavaivainen Chili kirmasi lenkillä iloista ”pukkiloikkaa”. Chilin hyvään fiilikseen on tosin muitakin syitä kuin hyvä sää. Syksyllä olemme lisänneet Chilin lenkitystä useaan lyhyeen vapaanalenkkiin päivässä pehmeillä alustoila kuten metsässä ja hiekkateillä. Lisäksi Chili käy entiseen tapaan uimassa joka viikko ja uutena lajina mukaan on tullut vesijuoksu. Tämä on entisestään vahvistanut lihaksistoa ja vastoin kaikkia odotuksia Chili on tällä hetkellä jopa paremmassa kunnossa kuin kesän lopulla 😉 Aikaisemmista talvista poiketen Chili ei ole edes juuri tarvinnut kipulääkettä. Yllä oleva kuva kertoo paljon chilin nykyfiiliksistä….

 

Sisu ja Kengu ottivat myös ilon irti hyvästä ilmasta ja lähes kesäisestä nurmikentästä. Kengu on ottanut tosissaan oman roolinsa Sisun ”Personal Trainerina” 😉 Kukaan muu ei saa motivoitua Sisua juoksemaan yhtä kovalla teholla ja kauan kun Kengu. Sisu ei kerta kaikkiaan voi vastustaa keppi suussa juoksevaa malinoissia, joka vielä kaiken lisäksi osaa säännöstellä vauhtiaan niin, että Sisu on aina välillä saamaisillaan Kengun kiinni ja välillä jää hieman jälkeen. Ja molemmat tykkäävät leikistä yli kaiken…

 

 

Pikku Kengu ei enää olekaan niin pieni. Nyt on jo menossa tytön toinen juoksu ja tuntuu, että koira olisi vielä hieman kasvanut, ainakin pituutta. Kengun kanssa ollaan viime aikoina keskitytty aika paljon perusvoiman, lihastasapainon ja hyppytekniikan kehittämiseen. Nyt kun mulla on oma kunto tasaisesti parantunut, ollaan pystytty tekemään pidempiä metsälenkkejä, suokävelyitä, mäkijuoksuja ja muita  nuorta koiraa kehittäviä ”harjoituksia”. Tärkeässä roolissa tietysti myös Sisun kanssa kilpaa juokseminen. Hyppytekniikkaa ollaan treenattu Alatalon Vapun opastuksella ja ollaankin otettu isoja harppauksia eteenpäin. Kengun perushyppyjen hallinta on kehittynyt tosi paljon ja voimaa tuntuu riittävän. Mm. Kengu hyppäsi paikaltaan 70cm okserin yli… Josta päästäänkin siihen, että voimien arviointia pitää vielä harjoitella. Välillä mennään hyppyjä vähän liiankin korkealta ja kovaa 😉 Mutta se on positiivinen ongelma, josta päästään treenaamalla eteenpäin. Muuten agilityharjoitukset etenevät perusteita harjoitellen, tällä hetkellä esimerkiksi puomi alkaa olla lähellä valmista ja keinun alkeita treenataan. Kun saadaan kehon hallintaa vielä pikkuisen parannettua, alkukeväästä onkin sitten ohjelmassa pujottelun harjoittelu!

 

Lauman pienin, muttei aina kuitenkaan vähäisin, eli Ruu on ponnistaa myös kovasti kohti ensi vuotta. Ruun kanssa meillä on Kengun tyyliin ollut ohjelmassa paljon lihashallinta-, voima- ja hyppytekniikkatreenejä. Ruun viime kevään selkävaivat on täysin kuntoutettu ja koira on huomattavan paljon paremmassa kunnossa. Jumeja ei ole, koira hyppää agilityssä paremmalla tekniikalla ja juoksee kovempaa kuin ennen. Lisäksi irtoaminen ja estevarmuus ovat menneet kovasti eteenpäin kun niitä on ymmärrettävistä syistä täytynyt viime aikoina treenata… oma liikkuminen kun rajoittuu vielä kävelemiseen. Yllä olevassa kuvassa Ruulle tyypillinen ”mangustiasento” kun pellon laidalta on kantautunut jotain riistaan viittaavaa hajua. Ainoana pienenä toiveena olisi, että ”päästäisikö joku minut irti?”.