Kengu ekoissa TOKO-kokeissa

Pikkuinen Kenguru on viime kuukausien ajan osoittanut selviä aikuistumisen merkkejä, ja niinpä uskalsin ilmoittaa hörökorvan ekoihin tokokokeisiinsa. Alokasluokan liikkeet on Kengulla ollut hallussa jo pitkään, mutta pääkoppa ei ole tullut ihan samaa tahtia perässä, kuten ei fysiikkakaan 😉 En halunnut missään nimessä viedä henkisesti enkä fyysisesti epäkypsää koiraa vaativaan koetilanteeseen ja niinpä kokeisiin meno sai odottaa kunnes tuntui siltä että koira on oikeasti valmis.

Ekat kokeet korkattiin viime tiistaina Janakkalassa. Olin itse ennen koetta aivan p*skajäykkänä ja jännitin etenkin paikallamakuuta ihan sika. Jännitys ei johtunut siitä, että olisin pelännyt Kengun lähtevän mihinkään, mutta alokasluokan kokeisiin tuodaan valitettavan raakileita koiria, jotka voivat pahimmillaan käydä häiritsemässä muita koiria makuun aikana.

Koe meni kuitenkin yli odotusten ja Kengu toimi oikein kivasti. Itse mokasin paikallamakuun alussa seisomalla ihmeellisesti jalat harallaan. Kun käskin Kengun maahan, sen toinen etutassu oli kengänkärkeni päällä ja koira pomppasi takaisin perusasentoon pariin kertaan. Kun lopulta tajusin siirtää oma jalkaani normaaliin asentoon, Kengukin jäi nätisti maahan makaamaan. Itse paikallamakuu sujui ongelmitta, vaikka vieruskaveri nousikin istumaan.

Ja tässä pisteet:

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 8

Seuraaminen kytkettynä: 9

Seuraaminen taluttimetta: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Luoksetulo: 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 188 p. KP ja sijoitus 4.

Olin ilmoittanut Kengun samantien kahteen kokeeseen, sillä olettamuksella että emme välttämättä saa ykköstulosta ekasta kokeesta ja myös siksi, että halusin kokeilla erilaisia kisarutiineja ennen ylempiin luokkiin siirtymistä. Olimme tänään kisaamassa Helsingissä Harri Laisin tuomaroimana. En jännittänyt niin paljoa kuin edellisessä kokeessa, mutta aina pitää silti tavalla tai toisella pilata koiran hieno suoritus 😦 Annan Kengulle liikkeestä maahan -käskyn aina kuiskaamalla, mutta nyt sitten päätin kiekaista sen oikein kovaäänisesti. Yllättäen koira ei sitten mennytkään ekalla käskyllä maahan. TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ minä!!! Eli Kengu teki taas kelposuorituksen ohjaajan kämmäilyistä huolimatta.

Ja tässä pisteet:

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 9,5

Seuraaminen taluttimetta: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8

Luoksetulo: 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 191 p. KP ja sijoitus 1/12

Normaali

Ruusta FI AVA!!!

Nyt on sitten meidän perheeseen saatu ensimmäinen VALIO! Ja kukapa olisi uskonut, että tuon tittelin nappaa itselleen ensimmäisenä pikku-Ruu. Panu ja Ruu kävivät siis tänään Kotkassa pyörähtämässä kolmen radan verran. Heti ensimmäiseltä radalta napsahti 2. sija, SERT-A ja samalla FI AVA-titteli! Uskomattoman hienosti on Ruu kuntoutunut vuoden takaisista selkävaivoistaan, Panusta puhumattakaan! Ruun ensimmäinen agi-serti tuli 9.4.2011. Pian tämän jälkeen Ruu jäikin sairaslomalle selkävaivojen vuoksi ja muutaman kuukauden kuluttua Panu teki Ruulle seuraa toipilasosastolle 🙂 Panu ja Ruu tekivät upean paluun kisakentille 14.4.2012 napaten heti toisen agi-sertin ja nyt kuukausi edellisestä, kolmas agi-serti ja FI AVA-titteli kruunasivat Panun ja Ruun kovan uurastuksen.

Eipä jäänyt Sisu tänään paljoa Ruuta huonommaksi saamalla koiristamme ensimmäisenä pk-koulutustunnuksen. Tulos ei tosin tullut perinteisistä pk-lajeista vaan IPOR rauniosoveltuvuuskokeesta. Tottelevaisuudesta ja ketteryydestä Sisu sai vaivaiset 78 pistettä, mutta raunio-osuudessa Sisu loisti saaden 97 pistettä! Yhteistulos siis 175 pistettä ja yleisarvosana HYVÄ. Sisu saa nyt siis käyttää nimensä edessä RH-T E- titteliä 😀

Normaali

Ruun SM-nollat kasaan!

Ruun kanssa meillä molemmilla meni viime vuosi vammoja parannellessa, molemmilla pahimmat ongelmat keskittyi selän alueelle. Kuitenkin syksystä lähtien oli selvää, että tähdätään sm-kisoihin 2012. Syksyllä tehtiin kummallekkin niin kovat pohjat (lihaskuntotreenejä päivittäin), että vammojen ei pitäisi pelkästään olla parantuneita vaan entistä ehompia 😉 Ruun kohdalla tämä tarkoittaa ainakin tehokkaampaa askelta ja parempaa hyppytekniikkaa. Veikkaisin, että itselläkin juoksu tulee jatkossa olemaan astetta nopeampaa, kun jalat ja keskivartalo ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan 2000-luvulla…

Ruu tuli meistä aiemmin kuntoon, ja Marikan ansiokkaalla lainakuskauksella pääsi aloittamaan kisaamisen helmikuun puolivälissä. Heti ekoissa kisoista lähtien oli nollaradat lähellä radalla kuin radalla, usein vain yhdestä virheestä kiinni. Käytännössä nollia tulikin sitten lähes joka kisareissulta, parhaimmalta tuplat (hyvinkää 18.3). Marika ja Ruu saivat kahden reilun kuukauden kisataipaleen aikana 4 SM-nollaa, mistä voin olla enemmän kuin kiitollinen 😉

4 nollaa pohjalla oli mukava lähteä valmistautumaan ensimmäiseen kisaviikonloppuun, 14-15.4. Lappeenrantaan. Lähettiin tarkoituksella riittävän kauas, ettei ole liikaa yleisöä katsomassa meidän ensimmäisiä toilailuja 😉 Toki valmistauduttiin erittäin hyvin, erityisesti kontaktien ja pujottelun vauhtia sekä varmuutta vahvistamalla. Tavoitteena oli saada hyvällä fiiliksellä tehtyjä perussuorituksia ja harjoitella heti kahden päivän kisaamista hotelliyöpymisten kera…

Reissun eka rata oli hyppäri, joka meni ainakin hyvällä fiiliksellä 😉 Ajoitus oli muutamassa kohdassa myöhässä ja viimeisen putken jälkeen se kostautui hypyn kiertona ja lopulta hylkäyksenä. Videolla rata…

Eka rata antoi lupauksia siitä, että onnistuneella suorituksella voitaisiin päästä puhtaasti maaliin. Ja niin kävikin toisella radalla, joka lopulta oli viikonlopun paras. Tuloksena sija 2/32, -5,94 ja AGI-Sert. Videolla jo edellistä parempaa ajoitusta ja loppuun asti mennyt hyvä rata…

Ekan päivän viimeinen rata meni jälleen pitkäksi muutamasta kohtaa, mutta pysyttiin kuitenkin radalla. Erityisen tyytyväinen olin kontaktisuorituksiin, A-este kun tehtiin jopa kahteen kertaan. Tuloksena puhtaat suoritukset ja heti ekana päivänä tuplanolla!!

Toisen päivän aloitus oli itseltäni huonoa ajoitusta. Tulin lähtöalueelle liian myöhään ja se näkyi keskittymisen karkaamisena radalla. Hylkäys tuli välistävedon myöhästymisestä. Näin viikonlopun molemmat hyppärit päätyivät hylkäyksiin. Toisaalta SM-nollia ajatellen tarvitsimme nimenomaan AGI-nollan ja sellainen oli viikonlopun viimeisellä radalla tarjolla. Vaikka molemmilla varmaan tuntui jo viides rata, saimme paketin pysymään kohtalaisesti kasassa. Vaikka taas muutama valssi oli vähän myöhässä, oli mukava nähdä intensiivisen kontaktiharjoittelun tulokset, taas kaikki kontaktiesteen puhtaasti/melko hyvällä vauhdilla. Radan tuloksena viikonlopun kolmas nolla ja SM-kisapaikka!!! Videolla viimeinen rata…

Normaali

Ruulle TK1

Kävimme Ruun kanssa tokokokeessa Porvoossa ja mukaan napsahti viimeinen alokasluokan 1-tulos (190,5 p.) sekä TK1-koulutustunnus. Näiden lisäksi meidät palkittiin kunniapalkinnolla sekä luokkavoitolla 🙂

 

Ruuta jännitti kisapaikalla ehkä enemmän kuin yleensä. Paikallamakuussa viereen sattui iso rhodesiankoirauros, jota Ruu pelkäsi aivan kuollakseen. Sain Ruun onneksi kuitenkin rauhoittumaan ennen riviin jäämistä ja paikallamakuu sujui hyvin. En ollut tässä kokeessa seuraamisiin niin tytyväinen kuin edellisessä kokeessa, mutta videolta katsottuna taisin itse kävellä hiukan lian reippaasti, josta johtuen Ruun oli vaikea pitää oikeaa paikkaa. Kokonaisuutena kuitenkin oikein ehjä suoritus ja kiltiltä tuomarilta vielä melko huippupisteet 🙂 Alla sepustusta kokeesta:

 

Luoksepäästävyys 10. Ei ongelmia, pysyi nätisti paikallaan.

Paikalla makaaminen 10. Katseli pari kertaa sivulle ja taisi siirtää muutaman sentin toista etutassua. Muuten pysyi paikallaan kuin tatti.

Seuraaminen kytkettynä 8,5. Vähän oli haahuilua ja aika väljää seuraamista kokonaisuudessaan. Jännitti selvästi enemmän yleisöä kohti tultaessa. Yksi vino perusasento.

Seuraaminen taluttimetta 9. Parempi oli kuin hihnassa seuraaminen, mutta ei vieläkään ihan korrektia. Seilasi aika paljon sivusuunnassa ja käännökset oli huonoja.

Liikkeestä maahameno 10. Olin kuulemma sanonut käskyn vähän liiankin tiukasti…

Luoksetulo 9,5. Tämä oli mielestäni nyt hyvä. Jäi vähän väljästi eteen istumaan, sivulletulo pomppamalla Ruumaiseen tyyliin 🙂

Liikkeestä seisominen 10. Erinomainen!

Hyppy 9,5. Kamalan korkea hyppy… Ei kuitenkaan onneksi osunut.

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 190,5 p. ALO1, kunniapalkinto ja TK1! Sijoitus 1/16.

 

Normaali

Helmikuun treenejä

Laitetaanpas vaihtelun vuoksi vähän videopätkää koirien viimeaikaisista treeneistä.

 

Panu on käynyt vuoden alusta asti ohjatuissa agitreeneissä Kengun kanssa. Vaikka juokseminen on vielä kielletty, onnistuu jopa Kengun ohjaaminen myös reippaasti kipittäen 😉

 

Sisun kanssa ollaan jatkettu EVL:n liikkeitten opettelua. Seuraamiseen ollaan harjoiteltu uutta aktiivisempaa mielentilaa ja sheippailtu ruudun oikeaa paikkaa. Ohjattua noutoa ollan tehty vasta pari kertaa kokonaisena liikkeenä. Vauhtia saisi olla vielä enemmän, mutta Sisulla sitä on yleensä alkanut löytyä kun varmuutta tulee lisää.

 

Ruun kanssa tokon avoimen luokan liikkeet alkavat olla jo hyvällä mallilla. Kaukoihin tarvitaan vielä lisää varmuutta ja luoksetulon stoppi on vielä vaiheessa. Nouto ja jäävät alkavat olla jo valmiit.

 

Kengun kanssa ei olla pidetty tottiksen eikä tokon kanssa mitään kiirettä. Seuraamisen paikka ja pään asento alkavat olla nyt hyvät. Sitten pitäisi treenata vielä käänökset kuntoon ja voitaisiin suunnata tokokokeisiin. Avoimen luokan liikkeetkin alkavat olla aikalailla valmiit.

Normaali

Talvinen lenkki meren jäällä

Uskaltauduttiin kokeilemaan jään kestävyyttä kun oli niin ihana aurinkoinen pakkaskeli. Jäällä näkyi runsaasti moottorikelkan jälkiä, joten oletimme sen kantavan myös meidän painomme verran 😀 Pakkasta oli sen verran paljon, että kaikki koirat saivat ulkoilla takkien kanssa. Tassuja ei onneksi tuntunut juurikaan palelevan.

 

Jäällä ei ole pelkoa pupujen kohtaamisesta, joten myös Ruu sai nauttia vapaudesta. Ruu intoutui leikkimään niin Kengun kuin Sisunkin kanssa ja oli muutenkin oikein iloisella mielellä.

 

 

 

 

 

 

Kengu keskittyi lähinnä muiden kiusaamiseen. Pääasiallisena kohteena oli Ruu, mutta myös Sisu ja Chili saivat osansa malinoisin ”pusuista”.

 

Sisu juoksi innokkaasti sekä Ruun että Kengun kanssa. Meren jää olikin mitä mainioin juoksualusta ja tilasta ei ainakaan ollut puutetta. Ilmeisesti myös lämpötila oli Sisun mielestä sopiva, sillä läähättämisestä tai väsymisestä ei ollut tietoakaan vaan Sisu jaksoi viilettää parta liehuten pitkiäkin matkoja milloin kenenkin perässä.

 

Normaali

Sisu Vuokkosilla!

Sisu pääsi heti Vuokkoset-Areenan avajaiskisoihin testaamaan uutta hienoa hallia. Koira tuntui tykkäävän pehmeästä mattopinnasta ja eteni hyvällä fiiliksellä molemmat radat. Hyppäri tosin meni vielä verrytellessä hylkäyksen arvoisesti, mutta vaativalla agilityradalla Sisu näytti, mistä snautserit on tehty! Tuloksena nolla (+ 1,25 sek) ja hieno viides sija vajaan 50 koiran joukossa. Alla Sisun ja Susannan tyylinäyte…

 

 

Vuokkosten avajaisviikonloppuna oli mukavasti erilaisia myyntipisteitä ja yhdestä tarttui mukaan viereinen heijastin. Tämä kuvastaa hyvin Kengun uusinta harrastusta, viestiä. Yhdennäköisyys on huomattava 😉 Viimeksi eilen illalla treenattiin viestiä noin 200 metrin matkalla. Kengu eteni rohkeasti ja aivan ”täpöllä” 4 tiukkaa pätkää. Jopa huippukuntoinen malinois puuskutti maalissa.

Normaali

Tammitokot

Ollaan pidetty nyt tammikuu kisataukoa ja keskitytty treenaamiseen ja lenkkeilyyn. Sisun kanssa ollaan päästy hyvin vauhtiin EVL:n liikkeiden kanssa. Tällä hetkellä ohjattu nouto on jo ihan hyvällä mallilla (tosin merkki ja itse nouto-osuus vielä yhdistämättä), samoin metallihyppynouto ja paikalla istuminen. Sen sijaan vanhat rakkaat murheenkryynimme, ruutu ja seuraaminen, ovat nyt joutuneet tehosyyniin. Seuraamiseen opetan koiralle uutta mielentilaa vanhan lahnailufiiliksen tilalle ja ruudussa ollaan palattu ihan alkeisiin ja yritän nyt sheipata oikeaa paikkaa kartioiden keskellä. Seuraaminen on jo parantunut huimasti, mutta ruudun kanssa ei vielä pilkota valoa tunnelin päässä. Ehkäpä sinnikkyys kuitenkin joskus palkitaan… Muut EVL:n likkeethän ovatkin Sisulle jo entuudestaan tuttuja.

 

Ruun kanssa on jatkettu avoimen luokan liikkeiden treenaamista. Nouto on alkanut edistyä ja nyt koira uskaltaa lähteä jo ensimmäisellä käskyllä kapulalle. Jäävien liikkeiden koiran taakse siirtymiset alkavat olla hanskassa, samoin kuin paikallaolo ohjaajan ollessa piilossa. Kaukokäskyt edistyvät tuskaisen hitaasti, mutta edistyvät kuitenkin, eli malttia vaan ohjaajalle niin kai niistä joskus tulee hyvät 🙂 Luoksetulon stoppia en ole kauheasti uskaltanut treenata kun stoppien treenaaminen vaikuttaa Ruun luoksetulovauhtiin niin älyttömästi. Haluan hakea vielä sen viimeisen ykkösen alokkaasta enkä siis viitsi pilata hyvää luoksetuloa vielä tässä vaiheessa 😉 

 

Kengu juoksuili vuodenvaihteessa ja jouduimme laittamaan treenit hetkeksi tauolle. Nyt olemme päässeet taas treenivauhtiin ja harjoitelleet vaihteeksi tokoliikkeitä ainaisten pk-tottisliikkeiden lisäksi. Avoimen kaukokäskyt toimivat jo mainiosti (vaihdot ovat nopeat ja puhtaat) ja jäävät alkavat pikkuhiljaa valmistua (seisomiseen tosin tarvitsee vielä välillä alkuun käsiavun). Nouto on oikein hieno, samoin paikallamakuu. Hypystä puuttuu enää loppuosa, eli oma siirtyminen koiran sivulle, muuten liike on jo valmis. Seuraaminen toimii jo hienosti pitkälläkin suoralla, ja pään asento pysyy hyvänä ilman käsiapuakin. Kohta voitaisiin alkaa ottamaan hiukan käännöksiä, tai ainakin kaarroksia. Perusasennon korjaaminen sivuaskeleissa toimii hyvin, joten käännökset tuskin tulevat olemaan suuri ongelma. Luoksetuloa en ole vähään aikaan treenannut. Kengulla kun tuntui olevan tässä liikkeessä ihme tapa pönöttää takajalat harallaan ja olla mutkalla koko kropastaan. Nyt ollaankin ensin vahvistettu oikeanlaista istuma-asentoa ja hiotaan sitten luoksetulon loppuasento valmiiksi. Luoksarin stoppia ei myöskään olla tehty moneen kuukauteen, mutta eiköhän se sielä löydy kun vaan muistutellaan. Eli alokas- ja avoin luokka ovat aikalailla hallussa, siis liikkeiden teknisen suorituksen suhteen. Palkkaamattomuustreenit ovat sitten asia erikseen 😀 Ylempien luokkien liikkeistä ollaan tehty lähinnä tunnaria. Tähän mennessä olemme harjoitelleet tunnarin pitoa sekä rauhallista nostamista maasta ilman että kapulaa yhtään pyöritellään hampaissa. Kapulaa on myös piiloteltu vaatekasoihin, maton alle ja tuolinjalan taakse, ja kovalla tuhinalla kapula on aina löytänyt tiensä Kengun suuhun 🙂 Homman juju alkaa siis olla hyvin koiralla hanskassa.

 

Kisoihin ollaan menossa Ruun kanssa alkukeväästä ja Sisun ja Kengun kanssa loppukeväästä, riippuen tietysti miten saadaan koepaikkoja. Mitään stressiä en nyt aio ottaa kisoihin menosta, eli ei haittaa vaikka Kengun kanssa starttaaminen jäisi vasta syksylle. Nyt nautitaan treenaamisesta!

Normaali

Katsaus vuoteen 2011 ja vuoden 2012 tavoitteet

Vuosi on taas vierähtänyt ja perinteeksi on muodostunut tarkistaa menneen vuoden tavoitteiden (kursiivilla) toteutuminen ja määrittää uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut melkoista muutosten aikaa kun laumaan on tullut uusi jäsen, Kengu, ja olemme opetelleet elämää ja teenaamista taas täysin erilaisen koiran kanssa. Myös Panun vakava sairastuminen kesällä ja edelleen jatkuva sairasloma aiheutti osaltaan suuriakin muutoksia myös koirien elämään.

 

 SISU

2011: Sisun kanssa tämän vuoden tavoitteena on saada ykköstulos tokon voittajaluokasta, ja mikäli hyvin käy, startata EVL:ssä vielä tämän vuoden puolella. Rauniotreenejä jatkamme, mikäli koiran into säilyy treenien vaikeutuessa. Kokeisiin menoa harkitsemme kyllä todella pitkään, sillä Sisu ei ole mikään luontainen raunioilla liikkuja, ja myös rauniokokeen tottelevaisuus- ja ketteryysosio saattaa olla turhan työläs treenattavaksi yhtä koesuoritusta varten.

 

Sisun kanssa pääsimme tokon osalta hienosti tavoitteeseemme saavuttaen vuoden lopulla TK3-koulutustunnuksen. Rauniotreenejä jatkoimme hyvällä menestyksellä, ja Sisusta alkoi löytyä aivan uusi, röyhkeämpi puoli, joka sopii vallan mainiosti rauniotyöskentelyyn. Olin ilmoittanut Sisun keväällä rauniosoveltuvuuskokeeseen, mutta suureksi harmikseni jouduin perumaan osallistumisemme Sisun sairastumisen vuoksi. Olimme varasijalla toiseen, kesällä järjetettyyn kokeeseen, mutta emme mahtuneet mukaan. 

 

Vuoden 2012 tavoitteena tokossa on startata Sisun kanssa EVL:ssä ja saada ainakin yksi 1-tulos. Mikäli rauniosoveltuvuuskokeita järjestetään, voisimme yrittää mahtua mukaan kevään kokeeseen. Syksyllä voisimme osallistua raunio A-kokeeseen tai IPOR A-kokeeseen, jos ketteryystelineiden opettaminen alkaa luonnistua jollain tavalla.

 

 

CHILI

 

2011: Chilin kanssa tavoitteena on jatkaa vepetreenejä taas ensi kesänä, mikäli koiran kunto sen vain sallii. Tulostavoitteeksi voisi asettaa voittajaluokkaan nousemisen kesän aikana, mutta katsotaan nyt kuinka treenit lähtevät sujumaan talvitauon jälkeen. Chilin kanssa päätavoite on kuitenkin edelleen se, että koira pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa, ja voi elää hyvää ja rikasta koiranelämää vaivoistaan huolimatta.

 

Chilin kanssa pääsimme tavoitteeseemme 100-prosenttisesti! Koiran kunto pysyi hyvänä runsaslumisesta talvesta huolimatta, ja vain parani loppuvuotta kohden. Vepessä Chili jatkoi hienoja suorituksiaan ja kesän lopussa saavutimme kolmannen 1-tuloksen avoimessa luokassa ja nousimme voittajaluokkaan.

 

Chilin kanssa vuoden 2012 ykköstavoitteena on edelleen se, että koiran fyysinen kunto pysyy mahdollisimman hyvänä ja koira voi elää kivutota ja hyvää elämää. Mikäli pystymme koiran kunnon puolesta jatkamaan vepetreenejä ensi kesänä, täytynee tavoitteeksi laittaa vepevalion arvo kesän lopussa. Mutta katsotaan nyt kuinka Chilin lonkka kestää treenaamisen, ja vasta sen jälkeen mietitään mahdollista kokeisiin osallistumista.

 

 

RUU

 

2011: Ruun kanssa ensisijainen tavoite on sama kuin viime vuonna eli startata tokon alokasluokassa ja saada sieltä ykköstulos. Jos nyt oikeasti ottaisi itseään niskasta kiinni ja vaan ilmoittaisi koiran johonkin kokeeseen niin tulisi viimeisteltyä liikkeet kisakuntoon. Ja mikäli selvitämme alokasluokan nopeasti, toki tähtäämme saman tien avoimeen luokkaan. Jos Ruun itseluottamus ja työskentelymotivaatio jatkavat positiivista kehitystään, voisin harkita koiran ilmoittamista myös BH-kokeeseen syksyn aikana.

 

Ruun kanssa starttasimme syksyllä kahdesti tokon alokasluokassa saavuttaen kummastakin kokeesta hienon 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Ruu yllätti minut selviytymällä upeasti koetilanteista. Koiraa selvästikin jännitti hurjasti vieras halli, haukkuvat koirat ja yleisö, mutta niin vaan saimme kaikki liikkeet suoritettua. Avoimen luokan liikkeitä on alettu harjoitella, mutta kaiken uuden opettelu on Ruun kanssa todella hidasta, ja päätin suosiolla jättää avoimen luokan korkkaamisen seuraavaan vuoteen. BH-kokeeseen koira ei missään nimessä ollut vielä valmis, joten myös tämän tavoitteen jouduimme siirtämään hamaan tulevaisuuteen. 

 

Vuoden 2012 tavoitteena on saavuttaa tokossa TK1-koulutustunnus ja startata avoimessa luokassa. Avoimen luokan liikkeiden opettelu on ollut koiralle sen verran haastavaa, että mitään tulostavoitetta en aio asettaa. Luulen, että myöskään BH-kokeeseen emme vielä tulevana vuonna osallistu. Koiran itseluottamuksen tulee olla ihan eri tasolla, jotta se selviäisi kymmenen minuutin paikallamakuusta ja kahdesta pitkästä seuraamisesta.

 

 

KENGU

 

2011: Kengun kanssa vuoden 2011 tavoitteena on tehdä hyvät pohjat kaikissa lajeissa, joita aiomme jatkossa harrastaa. Tokoa ajatellen voisimme mennä keväällä pentukursille ja jatkaa treenaamista syksyllä ohjatussa ryhmässä, mikäli laji tuntuu Kengulle sopivan. Hakutreenit aloitamme heti keväällä kun lumen määrä on hiukan vähentynyt. Vuoden loppuun mennessä toivoisin pennulta löytyvän hyvän maalimiesmotivaation, nenän käytön sekä jonkinlaisen tajun oikeanlaisista pistoista. Haukkuilmaisua voimme myös alkaa treenata kotioloissa. Raunioilla käymme myös tutustumassa jotta pentu oppisi heti oikeanlaisen tavan liikkua hankalilla alustoilla. Myös vepeen ajattelin viedä pennun tutustumaan mikäli koiran fysiikka sen sallii. Katsotaan sitten myöhemmin mikä Kengun päälaji tulee olemaan. Ja luonnollisesti pääpaino Kengun kanssa puuhastelussa tulee edelleen olemaan erilaisiin asioihin totuttelussa ja tutustumisessa, ja siinä että pentu saa olla pentu. Koiran ehdoilla siis edetään sen mukaan mihin Kengu tuntuu olevan valmis eikä kiirehditä treeneihin tai kisoihin liian aikaisin.

 

Kengun kanssa olemme vuoden aikana puuhastelleet kaikenlaista. Kävimme keväällä Riitta Korrin tokon pentukurssin ja syksyllä nuorten koirien tokokurssin. Kengu tuntuu tykkäävän kaikenlaisesta työnteosta eikä toko ole tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Pk-tottiksen liikkeitä olemme hioneet niin itseksemme kuin myös ohjatusti. Kengu työskentelee jo nyt sen verran korkeassa vireessä, että tokossa saattaa tulla sanomista esim. liian tiiviistä seuraamisesta. Aion kuitenkin rakentaa koiralle ensisijaisesti erinomaisen pk-tottiksen ja tokokokeissa tulemme käymään lähinnä omaksi iloksemme.

 

Hakutreeneissä kävimme keväällä muutamia kertoja, mutta jostain syystä homma ei oikein lähtenyt pelittämään. Jätimme lajin hautumaan ja lopulta päädyin siihen, että pk-viesti voisi olla Kengulle sopivampi laji. Viestiä ehdimme treenata syksyllä muutamia ketoja, mutta keväällä on tarkoitus aloittaa treenit tositarkoituksella.

 

Vepetreeneissä Kengu pääsi käymään kesällä muutamia kertoja. Vesipeto tuntui rakastavan lajia, mutta tokikaan keskenkasvuista pentua ei vielä laitettu vetämään venettä tai hukkuvaa täydellä painolla. Treenit sujuivat kuitenkin sen verran hienosti, että tämän lajin harrastamista tulemme takuuvarmasti jatkamaan!

 

Vuoden 2012 tavoitteena Kengun kanssa on osallistua tokokokeeseen nin alokas- kuin avoimessa luokassa ja saavuttaa molemmista 1-tulos. Pk-kokeisiin emme tulevana vuonna vielä tähtää, emmekä varmaan suorita BH-koettakaan ennen kun tottis on täysin valmis. Vepessä voisimme osallistua soveltuvuuskokeeseen ja muutamaan alokasluokan kokeeseen kesän aikana, ja jos hyvin käy, nousta avoimeen luokkaan kesän lopussa. Kengun kanssa ykköstavoitteena on edelleen yhdessä tekeminen ja niiden lajien löytäminen, jotka parhaiten soveltuvat koiralle ja joiden treenaamisesta se eniten nauttii.

 

 

Ja tässä Panun tavoitteet:

 

Tavoite vuodelle 2011 tulee olemaan päästä kahdella koiralla SM-kisoihin. Mieluiten tietysti jo Nastolaan tämän kesän puolella, mutta viimeistään tämän vuoden aikana SM-nollien kasaan saaminen seuraavalle vuodelle 😉 Treenejä jatketaan innolla, eiköhän ne tulokset sieltä tule kun niiden aika koittaa! 
Tavoite ei tällä(kään) kertaa toteutunut, tosin sairastumiset näyttelivat turhankin isoa roolia vuoden aikana. Ensin tuli Taran varvasvaiva helmikuussa, Ruun selkäongelma toukokuussa ja lopulta ”jackpottina” oma sairastuminen heinäkuussa. Tuloksia ehdittiin sen verran tehdä, että Ruu sai jo ensimmäisen AVA-nollan ja Sisun kanssa tehtiin onnistunut tutustuminen SM-kisojen tunnelmaan tekemällä joukkuekisassa tuloksen 5 virhepistettä. Loppuvuosi meni kuntoutuessa omasta sairastumisesta ja tätä jatketaan vielä pitkälle vuoteen 2012. Sairastamisen lomassa on onneksi pystynyt tekemään kevyitä perusharjoituksia, joissa erityisesti Kengu on edistynyt hyvää vauhtia. 
Vuoden 2012 tavoitteissa pitää olla varovainen siinä mielessä, että terveys edellä mennään. Tavoitteet voi silti asettaa ja miksi niitä muuttamaan edellisvuodesta kun niihin ei vielä päästy. Eli tavoitteena on jälleen saada kahden koiran SM-nollat (2013) kasaan vuoden loppuun mennessä.   

Normaali

Tapanina aurinkoisella lenkillä!

Tänään oli parin päivän sateiden ja pimeyden jälkeen tarjolla kirkasta auringonpaistetta, tosin erittäin kovalla tuulella. Valoisa ilma näytti tarttuneen myös koirien mieleen ja jopa lonkkavaivainen Chili kirmasi lenkillä iloista ”pukkiloikkaa”. Chilin hyvään fiilikseen on tosin muitakin syitä kuin hyvä sää. Syksyllä olemme lisänneet Chilin lenkitystä useaan lyhyeen vapaanalenkkiin päivässä pehmeillä alustoila kuten metsässä ja hiekkateillä. Lisäksi Chili käy entiseen tapaan uimassa joka viikko ja uutena lajina mukaan on tullut vesijuoksu. Tämä on entisestään vahvistanut lihaksistoa ja vastoin kaikkia odotuksia Chili on tällä hetkellä jopa paremmassa kunnossa kuin kesän lopulla 😉 Aikaisemmista talvista poiketen Chili ei ole edes juuri tarvinnut kipulääkettä. Yllä oleva kuva kertoo paljon chilin nykyfiiliksistä….

 

Sisu ja Kengu ottivat myös ilon irti hyvästä ilmasta ja lähes kesäisestä nurmikentästä. Kengu on ottanut tosissaan oman roolinsa Sisun ”Personal Trainerina” 😉 Kukaan muu ei saa motivoitua Sisua juoksemaan yhtä kovalla teholla ja kauan kun Kengu. Sisu ei kerta kaikkiaan voi vastustaa keppi suussa juoksevaa malinoissia, joka vielä kaiken lisäksi osaa säännöstellä vauhtiaan niin, että Sisu on aina välillä saamaisillaan Kengun kiinni ja välillä jää hieman jälkeen. Ja molemmat tykkäävät leikistä yli kaiken…

 

 

Pikku Kengu ei enää olekaan niin pieni. Nyt on jo menossa tytön toinen juoksu ja tuntuu, että koira olisi vielä hieman kasvanut, ainakin pituutta. Kengun kanssa ollaan viime aikoina keskitytty aika paljon perusvoiman, lihastasapainon ja hyppytekniikan kehittämiseen. Nyt kun mulla on oma kunto tasaisesti parantunut, ollaan pystytty tekemään pidempiä metsälenkkejä, suokävelyitä, mäkijuoksuja ja muita  nuorta koiraa kehittäviä ”harjoituksia”. Tärkeässä roolissa tietysti myös Sisun kanssa kilpaa juokseminen. Hyppytekniikkaa ollaan treenattu Alatalon Vapun opastuksella ja ollaankin otettu isoja harppauksia eteenpäin. Kengun perushyppyjen hallinta on kehittynyt tosi paljon ja voimaa tuntuu riittävän. Mm. Kengu hyppäsi paikaltaan 70cm okserin yli… Josta päästäänkin siihen, että voimien arviointia pitää vielä harjoitella. Välillä mennään hyppyjä vähän liiankin korkealta ja kovaa 😉 Mutta se on positiivinen ongelma, josta päästään treenaamalla eteenpäin. Muuten agilityharjoitukset etenevät perusteita harjoitellen, tällä hetkellä esimerkiksi puomi alkaa olla lähellä valmista ja keinun alkeita treenataan. Kun saadaan kehon hallintaa vielä pikkuisen parannettua, alkukeväästä onkin sitten ohjelmassa pujottelun harjoittelu!

 

Lauman pienin, muttei aina kuitenkaan vähäisin, eli Ruu on ponnistaa myös kovasti kohti ensi vuotta. Ruun kanssa meillä on Kengun tyyliin ollut ohjelmassa paljon lihashallinta-, voima- ja hyppytekniikkatreenejä. Ruun viime kevään selkävaivat on täysin kuntoutettu ja koira on huomattavan paljon paremmassa kunnossa. Jumeja ei ole, koira hyppää agilityssä paremmalla tekniikalla ja juoksee kovempaa kuin ennen. Lisäksi irtoaminen ja estevarmuus ovat menneet kovasti eteenpäin kun niitä on ymmärrettävistä syistä täytynyt viime aikoina treenata… oma liikkuminen kun rajoittuu vielä kävelemiseen. Yllä olevassa kuvassa Ruulle tyypillinen ”mangustiasento” kun pellon laidalta on kantautunut jotain riistaan viittaavaa hajua. Ainoana pienenä toiveena olisi, että ”päästäisikö joku minut irti?”.

Normaali