Bakteeri varasti kesän!

Blogikirjoituksissa on ollut kesällä pitkä tauko, ja syykin voidaan tässä paljastaa, vieressä olevan kuvan kera. Hyvin alkanut kesäloma sai minun osaltani yllättävän lopun heinäkuun  alussa Staphylococcus Aureus bakteerin iskettyä ilmeisesti haavan kautta elimistöön. Sairastuminen alkoi kovalla alaselän/pakaran kivulla ja eteni viikon sisällä eri puolille elimistöä. Keuhkokuume seurasi nopeasti ja kolmannen työterveyslääkärikäynnin jälkeen oli päässyt muodostumaan jo vakava verenmyrkytystila. Niinpä 7.7 oli edessä lähetys Meilahden tehovalvoltaosastolle ja siitä alkoi yli 5 viikon sairaalareissu. Aiempien oireiden lisäksi sairaalassaoloaikana jouduttiin mm. pakaralihas leikkaamaan kahteen otteeseen (avaaminen/noin litran kokoisen märkäpaiseen poistaminen + erikseeen sulku) ja tästä muistona jää viereisen kuvan yli 30cm pitkä arpi.

 

Sairaala-aika oli varsin mielenkiintoista paljon liikkumaan tottuneelle. Ensimmäisen vajaan kuukauden aikana jouduin lähes 24h vuorokaudessa makaamaan vain selälläni, lukuunottamatta 1-2 muutaman minuutin kävelyreissua. Pahimmillaan tosin lyhyetkin kävelyt päättyivät hapen loppumiseen/pyörtymiseen. Kummasti löytyi kiinnostusta mm. kirjojen lukemiseen, kiitokset siitä kirjoja minulle tuoneille. Elokuun alkupuolella vointi alkoi pikkuhiljaa kääntyä parempaan suuntaan, tulehdustarvot laskivat lähes 400:sta lähelle normaalia (= alle 3) ja hemoglobiinikin kääntyi hitaaseen nousuun heinäkuun hieman yli 90:nen arvoista! Ensimmäisenä täytyi opetella seisominen ja kävely, joka olikin yllättävän hankalaa kuukauden makuun jälkeen 😉 Paino oli pudonnut vajaat 10 kiloa, lihaksisto kadonnut ja leikkaushaava vaati erittäin suurta varovaisuutta. Kävelyn  aloittamisen jälkeen toipuminen oli nopeampaa ja siitä reilun viikon päästä pääsinkin jo kotiin.

 

Sairaalareissu sai aikaan sen, että Mirjamilla oli kesä kädet täynnä töitä pelkästään päivärutiinien hoitamisessa (4 aktiivista koiraa vaatii aika paljon yhdeltä ihmiseltä…) ja ylimääräinen aika kului töissä/sairaalavierailuilla. Isot kiitokset siitä, harva olisi urakasta selvinnyt! Siksi ymmärrettävästi mm. blogipäivitykset jäivät vähemmälle huomiolle. Nyt kuitenkin palataan pikkuhiljaa harrastusten maailmaan. Vaikka itseltäni menee vielä puolisen vuotta ennen kuin pääsee täysillä urheilemaan, olen heti palattuani lähtenyt (kainalosauvojen kanssa) treenikentälle tekemään mitä tällä hetkellä pystyy. Paikaltaan pystyy lähettämään koiria erilaisiin tehtäviin ja mm. hyppytekniikkatreenejä ollaan harjoiteltu säännöllisesti. Samoin oma kuntoutus etenee nyt säännöllisten fysioterapioiden, erilaisten harjoitusten ja tietenkin levon kautta. Sairasloma töistä jatkuu vielä lokakuun puoliväliin saakka, jolloin tehdään isot kontrollitestit sairaalassa. Lisäksi veriarvoja yms. seurataan säännöllisesti. Täytyy edetä sen mukaan mitä elimistö kestää, mutta tavoitteena on, että tammikuussa palattaisiin jo kisaamaan! Katsotaan kuinka käy…

No tulihan se sieltä!

Nimittäin AVO1-tulos vepessä 😀 Kolmesti ehdimme Chilin kanssa käydä kokeilemassa onneamme vepekokeissa ennen kun se kauan kaivattu ykkönen napsahti kisakirjaan. Ensimmäiset avoimen luokan kokeet meillä oli 17.6. omassa kotirannassa Espoossa. Chili oli viikkoa ennen koetta liukastunut veneestä hypätessään ja siitä oli jäänyt koiralle epämiellyttävä fiilis. Muut liikkeet menivät jotakuinkin täydellisesti, mutta en saanut Chiliä lähtemään oman veneen hinauksessa veneestä 30 sekunnin kuluessa, jolloin liike meni nollille. Chili kyllä lopulta hyppäsi veneestä (2 sekuntia lähtöajan ylityttyä) ja suoritti liikkeen täydellisesti loppuun. Voin sanoa, että kyllä harmitti!

 

No, seuraava koe meillä oli 28.6. Hämeenlinnassa. Tällä kertaa nollasimme sitten vientiliikkeen. Vientiesineeksi arvottiin pelastuliivit, ja liivit olivat sen verran suuret ja hankalat ettei Chilillä ihan riittänyt usko niden viemiseen venelle asti. Koira kääntyi n. 10 m ennen venettä ja tuli takaisin rantaan. Muut liikkeet menivätkin sitten taas aivan täydellisesti ilman virhepisteitä.

 

3.7. oli vuorossa Kouvolan koe, joka meni aivan putkeen kahden ensimmäisen liikkeen osalta. Rata oli todella vaikea ja Chili oli ainoa avoimen luokan koira joka suoritti viennin. Olin todella iloinen ja tyytyväinen Chilin suorituksesta. Säiden herra päätti kuitenkin puuttua peliin ja ennen kolmannen kierroksen alkua nousi todella kova sivutuuli sekä hirveä ukkosmyrsky. Chili suoritti oman veneen hinauksen todella hienosti ja yritti kyllä tähdätä maalitolppien väliin. Sivutuuli vaan oli niin kova ettei koiralla ollut toivoakaan päästä maaliin. Maalilinjan ohitus 13 m ja hyvästit ykköstulokselle. Kelin mutututtua entistä kamalammaksi, jätin kokeen kesken eli emme suorittaneet hukkuvan pelastusta lainkaan.

 

Usko meinasi jo ruveta loppumaan ja mietin jopa kisaamisen jättämistä sikseen. Olin kuitenkin ilmoittanut Chilin Maskuun 10.7. ja ajalimme sinne ilman sen suurempia odotuksia. Ilma oli tyyni ja keli todella helteinen. Pelkäsin miten Chili jaksaa kovassa hellekelissä, mutta hyvin näytti jaksavan. Kolme ensimmäistä liikettä menivät aivan täydellisesti ilman virhepisteitä. Hukkuvana oli 100 kiloinen mies, joka ei ilmeisesti ollut ko. hommassa ollut aiemmin. Hän ei kääntynyt selälleen kellumaan kuljetuksen ajaksi niin kuin hukkuvat yleensä tekevät, vaan röhnötti mahallaan koirien perässä. Chili oli viimeisen liikkeen aikana jo sen verran väsynyt, että kaarsi vahvasti oikealla hukkuvan mukana, ja malilinjan ohitusta tuli ylimääräisistä käskyistä huolimatta 1,5 m. Koska noutajilla on vepekokeissa ihan oma metriasteikko, tuomarin mukaan ohitusta tuli 3 m ja ylimääräisiä käskyjä 3 (itse laskin 2). Mutta eipä haittaa, ykköstulos tuli silti! Saimme yhteensä 94 pistettä ja sijoituimme avoimessa luokassa 2. sijalle. JEE! Nyt sitten vielä 2 ykköstulosta ja voittajaluokka kutsuu.

Juhannustunnelmissa

Juhannuksen lähestyessa koirat ovat saaneet nauttia lempiharrastuksestaan, uinnista. Ruun ollessa kuntoutuslomalla, kovimpia vesipetoja ovat olleet Chili ja Kengu. Riippumatta siitä mikä esine lentää veteen, ovat nämä kaksi aina täysillä sen perässä…

 

 

 

Vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimiä, että jopa Sisu on uskaltautunut uimaan. Toki pääasiassa pelastusliivien kanssa, mutta välillä vahingossa myös ilman 😉

 

 

 

 

Jostain syystä kaikki ovat usein kiinnostuneet yhdestä ja samasta lelusta… tappeluhan siitä seuraa! Sisu jää usein jälkeen 😦

 

 

 

 

Vaikka Sisu ei ole nopein uimari, onnistuu fiksu koira kuitenkin välillä harhauttamaan muut ja saa palkkionsa!

 

 

 

 

Voittajan on helppo pyöriä hiekassa….

 

 

 

…ja poseerata hiekka-parrassa!

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!

Kesäkooma

Jonkinlainen lorvikatarri on tainnut meihin iskeä kun ei ole blogin päivittäminen oikein maistunut. Ja ehkä syynä on ollut myös huoli Ruun terveydestä ja toipumisesta eikä ole oikein jaksanut innostua kirjoittelemaan. Nyt alkaa kuitenkin näyttää valoisammalta, niin säitten kuin myös koirien suhteen.

 

Ruu oli magneettikuvauksen jälkeen pari viikkoa kipulääkekuurilla ja lenkkeili rauhallisia hihnalenkkejä. Treenit siis luonnollisesti jätettiin tauolle ennen kun selviää mikä koiraa vaivaa. Viime viikolla Panu kävi Ruun kanssa fysioterapeutilla tsekkaamassa tilanteen. Ristiselässä oli edelleen pieni aristus, mutta huomattavasti lievempänä kuin muutama viikko sitten. Lisäksi koira oli melkoisen toispuoleinen ja lantioseudun lihakset olivat heikot. Nyt alkaa sitten ahkera kuntoutuskuuri ja parin viikon päästä uusi tsekkaus fyssarin kanssa. Ruu on ollut onneksi koko ajan iloinen ja hömppä oma itsensä. Kipulääkekuurin alettua koira piristyi silmissä ja alkoi taas osallistua enemmän muiden koirien leikkeihin. Toivotaan että jumit saataisiin nyt pois ja koira takaisin treeni- ja kisakentille 🙂

 

Sisu on myös tehnyt hidasta paluuta agilityn pariin. Koirahan pääsi melkoiseen rapakuntoon eturauhasvaivojen ja kastraatiolekkauksen jälkimainingeissa. Nyt on sitten yritetty saada Sisua taas parempaan kuntoon Kengun ystävällisellä avustuksella. Sisun päivittäiseen treeniohjelmaan kuuluu päätöntä juoksemista keppi suussa viilettävän Kengun perässä, hiukan mattopainia iltaisin sekä tietysti runsaasti lepäilyä. Täytyy sanoa että ilman Kengua Sisua tuskin olisi saanut näin lyhyessä ajassa kuntoutettua takaisin kisakentille. Niin vaan pojat kuitenkin aloittivat kisakautensa pitkän tauon jälkeen I-HAHin kisoissa 2.6. Tuloksena radoilta pari rimaa alas ja kontaktivirhe. Sisulla oli ollut hyvä into, ja vauhtikin riitti ihanneaikoihin. Pientä epätarkkuuttaa tietysti oli vielä havaittavissa pitkän tauon jälkeen, mutta muuten oikein mainio suoritus snautserilta 🙂

 

Kävimme Sisun kanssa pari viikkoa sitten myös kevään viimeisissä tokokisoissa. Nyt saa jäädä tokot kesätauolle ja syksyllä sitten taas jatketaan itsemme nolaamista voittajaluokan kokeissa. Sisu teki taas melko snautserimaisen koesuorituksen eli kohtalaisen paljon hyvin menneitä liikkeitä sekä muutama totaalinen floppi. Ruutu ei taaskaan onnistunut. Tälle asialle on nyt pakko tehdä jotain. Treeneissä koira kyllä löytää ruudun mutta kisassa en vaan saa koiraa tajuamaan mitä se on menossa tekemään. Nollasimme myös hyppynoudon, mutta tällä kertaa vaadin koiraa tekemään liikkeen loppun asti, kaatosateesta ja vieraasta kapulasta riippumatta. Tämäkin liike täytyy ottaa nyt tehotreeniin. Muut liikkeet sujuivat suunnilleen omalla tasollamme. Tuloksena 218 p., III-tulos ja luokkavoitto.

 

Kengu aloitti 7 kk ikään tulon kunniaksi ensimmäiset juoksunsa. Juoksu ei ole tuntunut vaikuttavan malinoisin elämään millään tavalla, vaan sama kahjo meno on jatkunut kuten ennenkin. Kaikki tehdään edelleen täysillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaihtamatta, eikä mitään viitteitä koiran rauhoittumisesta ole havaittavissa. Huokaus. No, Panu on luonnollisesti vain iloinen vietikkäästä ja ketterästä agilitykoirastaan. Meikäläiselle olisi riittänyt vähän vähemmänkin turbo malli…

 

 

Sitten vielä sokerina pohjalla Chilin vepekuulumisia. Aloitimme viime viikolla talvitauon jälkeen taas vesipelastustreenit. Tänä kesänä päätin panostaa Chilin treeneihin ihan tosissani ja ilmoittauduin myös Hämeenlinnan vesipelastuskoirien treeneihin. Ajelemme siis Chilin kanssa kerran viikossa Hämeenlinnaan treenaamaan ja lisäksi käymme perjantaisin oman seuran treeneissä Espoossa. Joku voisi sanoa että on melko hullua ajaa 200 km kerran viikossa koiran treenien takia, mutta Chili on kyllä omalla toiminnallaan tehnyt homman kaiken vaivan arvoiseksi. Olen melkein liikuttuneena katsellut miten Chili on herännyt ”talviuniensa” jälkeen taas henkiin päästessään treenaamaan rakastamaansa lajia. Kaikki liikkeet ovat pysyneet hyvin pienen labradorin mielessä ja osa liikkeistä tuntuu talvitauon aikana jopa parantuneen. Ja mikä ihaninta, Chilin fysiikka tuntuu kestävän mainiosti treenaamista eikä kipuilua ole kultahippujen laittamisen jälkeen esiintynyt. Varovaisen toiveikkaana olemme seurailleet koiran vointia, ja pakko kai se on myöntää että kultaimplantit tuntuvat toimivan.

Voi näitä koiria!

Välillä sitä miettii miksi ihmeessä ihminen haluaa hankkia koiria. Ja vielä neljä kappaletta! Jos yhdestä koirasta on huolta niin neljän kanssa saa olla harva se päivä sydän syrjällään. Tässäpä lyhyt kertaus viime viikkojen tapahtumiin:

 

Panu ja Ruu osallistuivat äitienpäivänä oman seuransa järjestämiin agilitykilpailuihin. Ilma oli lämmin ja oli odotettavissa ettei Ruu ole radalla aivan huippuvireessä. Panu ei meinannut ennen starttia saada millään Ruuta innostumaan ja ensimmäinen rata olikin sitten melko katastrofaalinen. Ruu lähestulkoon käveli radalla ja jätti mm. kepit kesken mitä ei ole tapahtunut kertaakaan kisoissa. Panu kokeili mennä vielä toisen radan mutta loppututulos oli täysin sama kuin ensimmäisessä startissa. Pähkäilimme pitkään olisiko lämmin ilma ja uusi kenttä voineet saada aikaan Ruun flegmaattisuuden. Päätimme kuitenkin oman mielenrauhan vuoksi käydä kuvauttamassa Ruun selän, sillä kahdella Ruun sisaruksella on ollut selkäongelmia.

 

No, viime keskiviikkona sitten suuntasimme Ruun kanssa Espoon Eläinsairaalaan röntgen- ja magneettikuviin. Neurologi löysi Ruuta tutkiessaan aristuksen ristiselän alueelta, mutta kuvat olivat täysin puhtaat. Nikamissa, välilevyissä ja sekäytimen hermojuurissa ei siis ollut mitään poikkeavaa. No, jottei asiat olisi menneet liian mukavasti, Ruu oli ruvennut kramppaamaan kesken magneettikuvauksen. Kouristuskohtaus oli kestänyt onneksi vain hetken mutta kuvaus oli tietysti keskeytetty ja koira herätetty anestesiasta. Kouristelun aiheutti todennäköisesti joko yliherkkyysreaktio nukutusaineelle tai sitten koiralla on piilevä epilepsia jonka anestesia laukaisi 😦 No, täytynee nyt vaan seurailla tilannetta ja mennä lisätutkimuksiin mikäli kohtauksia vielä esiintyy. Ruun sisaruksilla kun on ollut vastaavanlaisia kohtauksia eli sukurasitetta löytyy myös tässä tapauksessa. Ruu on onneksi ollut kuvauksesta toivuttuaan normaali iloinen itsensä. SM-kisat jäävät nyt valitettavasti Panulta ja Ruulta väliin, sillä koiran terveys on tietenkin etusijalla. Toivotaan että Ruu saadaan taas kuntoon parin viikon kipulääkekuurilla ja levolla. Sen jälkeen olisi tarkoitus ruveta varovaisesti liikuttamaan koiraa ja tietysti käydä fysioterapeutilla ja hierojalla jotta lihasjumit saadaan auki.

 

No, sitten välillä iloisempiin uutisin. Chili sai viikko sitten lonkkaansa kultaimplantit. Hoito perustuu kinalaiseen akupunktioon enkä ole itsekään aivan varma uskonko koko juttuun 🙂 Ajattelimme asian kuitenkin niin, että huonoimmassa tapauksessa menetämme hiukan rahaa turhan hoidon seurauksena ja parhaimmassa tapauksessa koira voi saada avun kipuiluunsa. Operaatio meni mainiosti eikä komplikaatioita tällä kertaa esiintynyt. Vajaa vikko operaation jälkeen huomasimme että Chili oli muuttunut leikkisämmäksi ja metsälenkeillä ollessaan seurasimme kauhistuneena kuinka koira viiletti täyttä laukkaa ryteikössä muu lauma kannoillaan. Kun Chili ei edes tällaisesta repivästä liikunnasta tuntunut kipeytyvän, oli pakko todeta kultaimplanttien auttavan 😀 Toivotaan että kehitys jatkuu samanlaisena ja että pärjäisimme tämän hoidon avulla taas muutaman vuoden eteenpäin.

 

No niin, jottei sepustus menisi nyt aivan sairauskertomukseksi voisin jakaa kanssanne taas yhden elämäni noloimmista hetkistä. Pääosaa tarinassa esittää luonnollisesti snautseri. Välillä sitä miettii mikä saa ihmisen kerta toisensa jälkeen ilmoittamaan itsensä kokeeseen tuon jästipääeläimen kanssa. Kävimme siis eilen aiheuttamassa itsellemme häpeää ja yleisölle makoisat naurut Vihdissä voittajaluokan tokokokeessa. Ilma oli todela lämmin ja olisi pitänyt jo siitä osata vetää oikeat johtopäätökset. Snautseri kun ei ole mikään helteiden ystävä. 

 

Paikallamakuu meni kohtalaisesti. Sisu oli tosin liikutellut hiukan etutassujaan ja vinkaissut kerran (!) Mikä lie hetkellinen mielenhäiriö. No, yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella, mistä suoriuduimme olosuhteet huomioon ottaen ihan kohtalaisesti. Liikkeenohjaaja tosin töpeksi oikein urakalla huutelemalla käskyjä kun olimme vielä suorittamassa edellistä tehtävää. Seuraamisekaavion kun ei tietääkseni pitäisi olla nopeuskilpailu… No, liikkeestä istumisen töppäsin taas itse antamalla vartaloavun. Istuminen oli sinäänsä ollut nopea ja hyvä. Luoksetulossa Sisu alkoi jo arvailla että palkkaa ei ole ihan lähiakoina tiedossa. Ensimmäinen stoppi meni vielä hyvin, mutta maahanmenoon tarvittiinkin siten kaksi käskyä. Sitten olikin ruudun vuoro. Voihan snautseri, sanon minä! Ruutu oli levein, valkoisin nauhoin merkattu ja ainakin omaan silmääni erittäin selkeä. Vaan mitä tekee snautseri. Sinkaisee tietysti ruutu-käskyn saatuan kohden kehänauhaa ja kentän laidalla odottavaa ruokakuppia! Voi nolouden huippu sentään. Onneksi sain koiran pysäytettyä ennen kehästä poistumista, mutta ruudun löytyminen tämän jälkeen oli tietysti täysin mahdoton tehtävä. Sisulla ei siis ollut minkäänlaista ajatustakaan ruutuun menosta. Seuraava liike oli hyppynouto ja taisimme olla Sisun kanssa molemmat vielä tuohduksissamme edellisestä liikkeestä. Nollasimme tyylikkäästi tämänkin liikkeen. Sisu kyllä hyppäsi esteen yli, kävi haistamassa kapulaa ja totesi sen liian epämiellyttäväksi noutoa ajatellen. Muutamalla lisäkäskyllä snautseri sai kuin saikin kiikutettua kapulan minulle ja kruunasi kaiken tiputtamalla sen vielä varpailleni. Voi p*rkeleen rakki, sanon minä! Tämä kun on se liike, joka harjoituksissa menee aina täydellisesti.

 

No, loput liikkeistä menivät jokseenkin koomassa. Sisua ei olisi työnteko voinut vähempää kiinnostaa ja meikäläisellä oli kevyt puna alkanut kohota kaulaa pitkin, osittain häpeästä ja osittain v*tutuksesta. Tein kuitenkin Sisulle kohtalaisen selväksi että rukkastehdas kutsuu jos vielä muita jekkuja on luvassa. Selvisimme siis kokeen loppuun eikä muita liikkeitä mennyt nollille. Työmotivaatio ei koiralla olisi kuitenkaan voinut olla paljoa alhaisempi, joten pisteillä emme tänään juhlineet. Alla erittely:

 

Paikalla makaaminen 8

Seuraaminen 7

Liikkeestä istuminen 8

Luoksetulo 6,5

Ruutu 0

Hypynouto 0

Metallinouto 8,5

Tunnari 8

Kauko-ohjaus 8

Kokonaisvaikutus 8 

Yhteensä 199 p. ja III-tulos

 

Saimme siis ensimmäistä kertaa tuloksen voittajaluokasta, mutta eipä paljoa lämmittänyt. Nyt saa kyllä tokoilut jäädä hetkeksi tauolle ja katsotaan sitten syksyllä kun ilmat ovat viileneet josko sitä taas lähtisi nolaamaan itsensä tokokehiin snautserin ystävällisellä avustuksella.

Sisun tokokoe ja Chilin kuulumisia

Hyvää pääsiäistä kaikille blogin lukijoille! Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt taas kohtalaisesti aikaa. Josko sitä ottaisi taas itseään niskasta kiinni ja yrittäisi pitää päivitystahdin hiukan ripeämpänä.

 

Kerrotaanpas ensin hiukan Chilin kuulumisia. Chili on nyt ollut reilun kuukauden verran ilman kipulääkettä ja pärjännyt kohtalaisen mukavasti. Akupunktiossa olemme käyneet n. kuukauden välein ja lähiviikkoina Chilille olisi tarkoitus laittaa kultaimplantti vasempaan lonkkaan. Katsotaan josko tällä hoidolla pärjäiltäisiin taas vuosi-pari eteenpäin. Koirakylpylässä olemme käyneet säännöllisesti kerran viikossa, ja eiköhän nämä meidän vesipedot Chili ja Kengu ehtineet jo heittämään talviturkkinsa viime viikolla Vantaanjoessa. Taisi vesi olla vielä hiukan kylmää kun kumpikaan ei viihtynyt rapakossa kovin pitkään 🙂

 

Sisun kanssa kävimme viikko sitten kokeilemassa onneamme toisessa voittajaluokan tokokokeessa Porvoossa. Tällä kertaa pistesaalis parani kymmenellä pisteellä vaikka kolme liikettä meni nollille. Tuloksestä jäimme puoli pistettä, eli seuraavassa kokeessa voisimme laittaa tavoitteeksi tuloksen saamisen. Tämänkertainen tavoitteemme oli, että joko ruutu tai tunnari onnistuisivat, ja tunnari menikin oikein hienosti. Ruudun taas nollasimme kuten edellisessäkin kokeessa. Tässä vielä erittely pisteistä:

 

Paikalla makaaminen 10. Rauhallinen ja hyvä paikallamkuu, ei huomautettavaa.

Seuraaminen 7,5. Sisu oli seuraamisessa melko flegmaattinen, mikä näkyi etenkin hitaassa kävelyssä kontaktin tippumisena. Askelsiirtymät ok.

Liikkeestä istuminen 9,5. Oikein hyvä, ei valittamista. 

Luoksetulo 7,5. Stoppi valui todella pahasti, maahameno ok.

Ruutu 0. Sisu ei vaan löytänyt ruutua. Lisää harjoitusta siis.

Hypynouto 0. Äh, tämä harmittaa. Kisajärjestäjien kapulat olivat aivan omituisen malliset (pitkät, matalat pötköt, keskiosa vain hiukan kapeampi muuta kapulaa). Sisu hyppäsi hyvin, meni kapulalle ja katseli sitä hetken ihmeissään, nappasi kapulan päästä kiinni ja onnistui vielä pääsemään hypyn yli kapula suussaan. Sivulle tulo oli sitten sen verran vauhdikas että kapula lensi suusta kehän ulkopuolelle. Että näin.

Metallinouto 9. Tämä oli hieno. Sisu palautti laukalla, mistä olin erityisen tyytyväinen 🙂

Tunnari 9. Oikein nätti tunnari. Sisu haisteli rauhallisesti ja nosti hienosti oman kapulan. Palautti ravilla.

Kauko-ohjaus 0. Viimeinen liike. Sisu oli jo aika väsynyt ja ajatus harhaili. Ekaan vaihtoon kolme käskyä ja yksi väärä asento.

Kokonaisvaikutus 9. Oli kuulemma oikein iloista menoa ja Sisun häntä heilui koko ajan 🙂

 

Yhteensä 191,5 p. Ei siis tulosta tälläkään kertaa.

Ruulle eka Serti kolmosissa!

Ruun kanssa uhrattiin taas yksi vapaapäivän aamu aikaisella kello viiden herätyksellä, tällä kertaa ei turhaan 😉 Eka hyppäri meni vielä tuntumaa hakiessa yhdellä rimanpudotuksella sekä kiellolla. Agilityradalla päästiin sitten molemmat vauhtiin ja tuloksena oli toistaiseksi meidän paras onnistuminen kolmosissa. Tulos -4,88 riitti sijaan 4/52 kovatasoisessa porukassa ja bonuspalkkiona saatiin Serti 😉 Alla video radasta. Päivän toisella hyppärillä oli myös nolla lähellä, mutta liian aikainen käsky sai Ruun kääntymään pussista takaisin 😦 Muuten oli puhdas rata…

 

 

Kisat oli osa meidän kevään projektia kasvattaa Ruun vauhtia ja itseluottamusta käymällä mahdollisimman paljon eri radoilla ja paikkakunnilla kisaamassa. Tänään ei ollut edes kevään paras päivä, mutta tasaisen hyvää vauhtia kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti pääsiäiskisoja!

Sisun ensimmäinen voittajaluokan tokokoe

Kävimme Sisun kanssa tänään testaamassa osaamistamme tokon voittajaluokan kokeessa Kirkkonummella Timo Pussisen tuomaroidessa. Jo aiemmin asettamistani tavoitteista täyttyi kaksi kolmesta. Sisulla oli hyvä fiilis koko kokeen ajan, suurin osa liikkeista onnistui omalla tasollamme, mutta parin korkeakertoimisen liikkeen nollauduttua, jäimme ilman tulosta. Tässä listaus saamistamme pisteistä ja analyysiä kokeen kulusta:

 

Paikalla makaaminen 10. Sisu oli maannut oikein hienosti ja rauhallisesti, eikä ollut edes haistellut maata. Tämä liike sujui yli odotusten.

Seuraaminen 7,5. Seuraaminen oli mielestäni oikein hyvää Sisun seuraamiseksi ja askelsiirtymätkin menivät hyvin. Tuomari huomautti väljyydestä, etenkin käännöksissä ja hitaassa kävelyssä.

Liikkeestä istuminen 7. Tässä mokasin itse antamalla todella vahvan vartaloavun. Sisu olisi luultavasti istunut oikein hienosti ilman sitäkin.

Luoksetulo 6. Eka stoppi valui hiukan ja maahamenoon tarvittiin kaksi käskyä. Hyvä vauhti ja into.

Ruutu 0. Voihan perskules! Tämän liikkeen mokasin itse ”näyttämällä” koiralle ruudun. Otin siis Sisua pannasta kiinni, tuijotin itse ruutua ja kuiskasin koiralle ”missä ruutu, missä ruutu”. Mitään käsimerkkiin viittaavaakaan en siis tehnyt! Tämä oli tuomarille kuitenkin liikaa ja liike meni nollille 😦 Plääh. Kysyin saanko kuitenkin lähettää koiran ruutuun ja sinnehän se juoksi upeasti keskelle ruutua ja meni maahankin hienosti. No, oppia ikä kaikki. Seuraavassa kokeessa osaan olla varovaisempi.

Hypynouto 7. Annoin hae-käskyn liian myöhään (pitäisi antaa ennen kun koira lähtee hyppyyn) ja annoin ylimääräisen hyppykäskyn kun näytti että Sisu oli tulossa esteen ohi. Muten ok. Kapulan nosto hiukan hidas.

Metallinouto 7. Jee! Sisu nosti vieraan metallikapulan! Palautti ravilla ja pyöritteli kapulaa hetken maassa ennen kun otti sen suuhunsa. Tähän liikkeeseen olin kuitenkin tyytyväinen.

Tunnari 0. Sisu nousi seisomaan kääntyessäni ympäri ja jäi katselemaan kehän laidalla olevia ihmisiä ja koiria. Lähti kuitenkin hyvin kapuloille ja haisteli rauhallisesti. Sisu nosti oman kapulan, mutta sitten iski epävarmuus ja oli pakko käydä haistelemassa ja tönimässä vielä muitakin kapuloita ja sylkeä oma kapula suusta. Lopulta Sisu kuitenkin toi minulle oikean kapulan, mistä olin todella tyytyväinen. Lisää treeniä vaan tähän liikkeeseen niin itsevarmuuskin kasvaa.

Kauko-ohjaus 7. Tarvitsi kaksoiskäskyn ekaan vaihtoon sekä maahan-seiso vaihtoon. Muuten oikein bueno. Ei mielestäni edennyt juurikaan.

Kokonaisvaikutus 9. Tuomari oli todella mukava ja kannustava, ja kehui Sisun iloista fiilistä. Tästä tuli hyvä mieli 🙂

Yhteensä 180 p. eli tulos jäi siis tänään saamatta. Saimme kuitenkin hyvää oppia tulevaisuutta ajatellen ja myös uskoa siihen, että tuloksen saaminen voittajasta on ihan mahdollista. Eniten ilostusta tuottivat ruutu sekä paikallamakuu, eikä muissakaan liikkeissä ollut valittamista. Sisu teki hommia hienolla asenteella, mitä nyt meinasi pariin otteeseen karata kehästä oma-aloiteisesti loppupalkalle 😉 Täytynee ensi kerralla jättää palkkapurkki hiukan kauemmas kehästä 😀

Kengun kuulumisia

Kengu-neiti on nyt 5,5 kk ikäinen ja alkaa näyttää jo ihan oikealta malinoisilta. Toki jalat ovat vielä suhteettoman pitkät ja lihaksisto kehittymätön, mutta muutoin Kengusta on kehkeytynyt oikein sievä pieni hörökorva. Pieni se on siis edelleen ja hyvä niin. Painoa on siunaantunut 17 kg verran ja säkäkorkeus lienee tällä hetkellä 52 cm kieppeillä.

 

Kengu on edelleen kohtalaisen vauhdikas tyyppi, eikä haavereiltakaan ole vältytty. Pennun herkät tassut ovat raapiutuneet parikin kertaa verille näiden jääkelien aikana, ja viime sunnuntaina toisen takatassun antura repesi auki koirakylpylässä. Ehkä pahimman näköinen tapaus kävi viime viikonloppuna kun Kengu heitti voltin etupäin kerien yritettyään hypätä täydessä vauhdissa Chilin yli. Onneksi alusta oli kuitenkin pehmeä eikä pentu tuntunut olevan mätkähdyksestä millänsäkään.

 

Kengu on viikko viikolta muuttunut persoonallisemmaksi ja olemmekin saaneet nauraa monet makoisat naurut pennun toilailuja katsellessamme. Kengusta on myös kehkeytynyt varsinainen työnarkomaani, eikä mikään tunnu voittavan treenaamaan pääsyä! Kengu on ollut tasapuolisen innokas niin agilitystä kuin tottiksestakin. Lumitilanteen helpottaessa aloitamme myös haku- ja jälkitreenit ja vesien lämmettyä käymme kokeilemassa myös vesipelastusta. Eiköhän noista lajeista löydy Kengullekin ne mieleisimmät ja sopivimmat, joita alamme sitten tosissamme treenata 🙂

Ruun vauhdikas avaus 3-luokassa!

Ruun kanssa aloitettiin kisat Lempäälässä viikko sitten lauantaina. Harvoin olen ollut tyytyväinen tuloksiin Hyl ja 5, mutta tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen! Tavoitteena oli vauhdikkaat ja innokkaat radat, ja sellaiset myös saatiin… Eka rata oli myös kokonaisuudessaan täysin puhdas, ainoastaan ohjaaja oli laskenut omat juoksulinjat hieman pieleen 😉 Alla oleva video näyttää ehjän radan sekä yllättäen eteen tulevan putken…

 

 

Toisella radalla riitti myös hienosti intoa, jopa niin paljon, että piti toisen esteen kohdalla pysähtyä haukkumaan joillekkin katsomossa olevile koirille 😉 Siitä päästiin kuitenkin parin sekunnin viiveen jälkeen jatkamaan ja edettiin puhtaasti aivan loppuun saakka. Tällä kertaa kompastuttiin vasta viimeiseen aitaan. Ahtaassa hallissa tuli ohjaajalle seinä vastaan ja liikkeen loppuessa pysähtyi myös koira… Ensi kertaan jäi siis harjoiteltavaa erityisesti omiin juoksulinjoihin 😉 Mutta yksi virhe/rata oli hyvä avaus kolmosissa. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kohti Kirkkonummen kisoja 19.3!