Voi-voi-voittajaan!

Olemme Sisun kanssa treenanneet koko talven ahkerasti tokon voittajaluokan liikkeitä ja nyt voin paljastaa blogin lukijoille että ensimmäinen voittajaluokan startti alkaa olla lähellä 😉 Liikkeet eivät edelleenkään ole täysin loppuun asti hiottuja (etenkään ruutu) , mutta meikäläisen motivaatio ei enää riittänyt liikkeiden hinkkaamiseen. Pakko on päästä välillä nolaamaan itseään kokeisiinkin 😀 Ja hauskuutusta on takuuvarmasti luvassa kun snautseri päästetään irti. Ensisijaisena tavoitteena on pitää hauskaa, toisena tavoitteena saada edes osa liikkeistä onnistumaan omalla tasollamme ja kolmantena tavoitteena saada tulos. Katsotaan pääsemmekö yhteenkään tavoitteistamme vai lähteekö snautseri totaalisesti lapasesta. Tällä hetkellä Sisun kanssa ongelmana ei niinkään ole ollut innon puute vaan pikemminkin oman kivan keksiminen kesken liikkeiden. Tunnarikapulaa voi esim. heitellä mukavasti korkelle ilmaan ja sitten hyökkäillä tassut ojossa sen kimppuun. Metallikapulaa voi myös hauskasti pyöritellä pitkin kenttää ja ruutua etsiessä voi suorittaa matkalla esim. kentän laidalla olevan A-esteen. 

 

Sisun seuraaminen on mielestäni parantunut huimasti ja myös liikkeestä istuminen kuuluu bravuureihimme. Hyppynouto sujuu muuten hienosti, mutta jostain syystä Sisu jää tässä liikkeessä helposti hiukan liian taakse kapulaa luovuttaessaan. Kaukot toimivat hyvin silloin kun toimivat, mutta jos Sisu on hiukankin väärässä mielentilassa se joko etenee hiukan jokaisessa vaihdossa tai toisaalta saattaa jäädä ensimmäisen käskyn saatuaan paikoilleen makaamaan. Kaukojen kanssa tähtäämme siis sopivaan mielentilaan. Oikea mielentila on avainsana myös tunnarissa. Tähän asti liike on toiminut hienosti enkä ainakaan vielä ole onnistunut pilaamaan sitä. Liika innokkuus saattaa kuitenkin kostautua myös tässä liikkeessä johtaen sähläämiseen ja kapuloiden tönimiseen.

 

Eniten vaiheessa on tällä hetkellä ruutu. Liikkeen onnistuminen kokeessa on täysi arvoitus. Sisu löytää tällä hetkellä suhteellisen hienosti 1,5m x 1,5 m kokoisen ruudun mutta jos yritän hiukankin suurentaa ruutua, snautseri on täysin pihalla. Ruutunauhojen kanssa treenatessa Sisu hakeutuu hienosti nauhojen sisään, mutta näkyvien nauhojen olemassa oloon kokeissa ei aina voi luottaa. Jatkamme siis harjoituksia ja käymme testaamassa tämänhetkisen osaamistasomme kokeessa.

 

Alla videomateriaalia viime lauantain tokotreeneistä:

Ruutu

 

Luoksetulon stoppi

Ruu nousi kolmosluokkaan!

Ruun paluu kisaradoille valeraskauden tuoman lamakauden jälkeen sujui menestyksekkäästi… kahden viikonlopun kisojen tuloksena oli neljä nollaa viidellä radalla ja nousu kolmosiin! Jyväskylän kisoissa viikko sitten kaksi puhdasta rataa riitti nollavoittoihin kohtalaisilla ajoilla (noin – 5sek). Tänään Liedossa -6,20 toi ekalla radalla kuudennen sijan ja -8,41 toisella radalla nousuun riittävän viidennen sijan. Taso oli kova, sillä meillä oli suhteellisen hyvä vauhti, mutta silti 3-4 sek jäätiin kärjestä. Ajoittain mentiin jo tosi kovaa, mutta joihinkin esteisiin, kuten pujotteluun tarvitaan vielä sujuvuutta kisatilanteessa. Muutenhan Ruulla riittää varmuutta, sillä 12 virallisesta kisastartista on tuloksena 9 nollaa (4 ykkösissä ja 5 kakkosissa).

 

Ruun kisainto ja itseluottamus on tasaisesti noussut talven lamakauden jälkeen. Nyt tavoitteena on ollut käydä paljon erilaisissa halleissa ja saada kisoja hyvällä fiiliksellä. Tässä ollaan myös onnistuttu ja samalla linjalla jatketaan ensi viikonloppuna Tampereen suuntaan. Kolmosissa meillä on vielä pitkään tavoitteena vain itseluottamuksen, fiiliksen ja vauhdin kasvattaminen. Nollat tulee siinä sivussa, jos on tullakseen 😉

Kengu vauhdissa!

Kengu on kuluneen kahden kuukauden aikana säännöllisesti hämmästyttänyt meitä loputtomalla energisyydellään. Vaikka osasimme sitä odottaa, ollaan silti välillä oltu ihmeissään kun koira haluaisi koko ajan tehdä ja puuhata. Kengun bravuureja on aktiviteettien ja treenireissujenkin jälkeen vielä päätön sinkoilu takapihamme lumihankia pitkin… välillä naapurin pihalla poiketen 😉

 

Alla olevassa videossa näyte Kengun viime viikonlopun uintireissulta. Uintihan on ollut Kengun lempipuuhia jo reilun kuukauden, eli koira oppi uimaan noin 3kk iässä.

 

 

Lisäksi Kengu on usein päässyt mukaan agility- ja tokohalleille. Lyhyiden perustreenien lisäksi ollaan erityisesti harjoiteltu leikkimistä ja irroittamista lelusta. Koiran into saaliiseen on jo kova, ”maaninen katse” on löytynyt ilman sen kummempaa innostamista 😉 Irroitukset ovat myös alkaneet sujua pikkuhiljaa. Alla video viime treeneistä agihallilla.

 

Sisu leikkauksessa

Sisu kävi keskiviikkona elämänsä ensimmäisessä, ja toivottavasti myös viimeisessä leikkauksessa kun pojalta poistettiin vatsaontelossa ollut piilokives sekä toinen normaalisti laskeutunut kives. Alunperin ajattelimme että Sisu olisi saanut säilyttää normaalisti laskeutuneen pallinsa, mutta syksyllä ilmenneet eturauhasvaivat johtivat siihen että Sisu joutui luopumaan molemmista perhekalleuksistaan. Toivottavasti operaation vaikutuksesta jätkä saa elellä vielä monta tervettä vuotta!

 

Leikkaus tehtiin eläinklinikka Apexissa Malmilla, ja täytyy sanoa että upeaa jälkeä kirurgi Piia Marttinen kyllä teki! Haava on vain noin kolmen sentin mittainen ja todella siistin näköinen. Sisun parantuminen on sujunut muutenkin kuin tanssi. Leikkauksen jälkeisenä iltana Sisu oli hiukan tokkurainen ja vinkuikin välillä, mutta pääasiassa partanaama viihtyi sohvannurkassa rauhallisesti nukkuen. Myös yö meni hyvin, ja aamulla meitä oli vastassa intoa puhkuva, omasta mielestään elämänsä kunnossa oleva snautseri 😀 Eli enemmänkin olemme joutuneet toppuuttelemaan Sisun liikkumis- ja riehumisintoa. Kaksikkoa Sisu ja Kengu onkin joutunut vahtimaan ihan tosissaan, sillä heti kun silmä välttää, koirat ovat aloittelemassa painisessiota tai roikkuvat äristen toistensa kaulanahkassa.

 

Sisulla on nyt tiedossa pari viikkoa remmilenkkeilyä, jotta syvä, vatsaonteloon asti ulottuva haava saa parantua rauhassa. Agilitytreeneihin Sisu palannee vajaan kuukauden kuluttua, ja mikäli paraneminen sujuu odotetunlaisesti, kisakentät kutsuvat snautseria taas huhtikuussa. Siihen saakkaa keskitymme pitämään partanaaman mielen virkeänä erilaisilla tempuilla ja älypeleillä. Katsotaan minkälainen Einstein meillä onkaan kuukauden aivojumpan jälkeen 😉

 

Alla olevassa videossa vielä pätkä Sisun menoa viimeisistä agitreeneistä ennen leikkausta.

Hilla hoidossa ja muuta mukavaa

Hilla-corgi on ollut nyt viikon ajan meillä hoidossa Marian ja Villen suunnattua kohti lämpimämpiä maisemia. Yllättävän hyvin olemme selviytyneet viiden koiran kanssa eikä minkäänlaisia kahnauksia ole syntynyt. Hippi nyt toki on jo lauman vanha tuttu, mutta yhteiselon sujuminen Kengun kanssa oli täysi kysymysmerkki. Todella hyvin Hilla on kuitenkin suhtautunut pentuun, ja intoutunut välillä jopa leikkimään otuksen kanssa. Liiallisesta riehumisesta Hilla on toki komentanut pentua asianmukaisella tavalla, ja pari kertaa Kengu on ottanutkin osumaa Hipin hampaista. No, pakkohan se on toki kokeilla kuinka pitkälle voi mennä ilman että sattuu 😀

 

Kengun meno muuttuu viikko viikolta hurjemmaksi ja kohta ei Sisukaan enää pysy pennun perässä kun kaksikko kiitää täyttä laukkaa pitkin peltoja ja pusikoita. Ihanaa kuitenkin on, että kaksikko on nyt vihdoin ja viimein löytänyt yhteisen sävelen ja pystyvät leikkimään niin, että kummallakin on kivaa. Ja mikä parasta, Chili ja Ruu saavat nykyisin olla paremmin rauhassa kun Kengu liehittelee uutta parasta kaveriaan. Sisu tuntuu olevan saamastaan huomiosta pelkästään mielissään, ja kulkee lenkeilläkin häntä pystyssä polleana Kengu vanavedessään.

 

Kengun hampaiden vaihtuminen on täydessä käynnissä, mutta eipä ole hampaiden irtoaminen vaikuttanut tyypin elämään millään tavalla. Luita järsitään kuten ennenkin, eikä otteen herpaantumisesta vetoleikissä ole tietoakaan. Olemme nyt alkaneet harjoittelemaan irrotuksia saalisleikin yhteydessä, ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin homma toimii jo nyt vajaan viikon treenaamisen jälkeen! Pentu irrottaa hyvin käskystä ja jää maanisesti tuijottamaan lelua uuden saalisleikin toivossa. Leluun saa käydä kiinni uudelleen ainoastaan JESS -komennolla, ja mikäli komentoa ei tule, lelu pitää jättää rauhaan. Tätä pitää treenata vielä jonkin verran, sillä liikkuva lelu on tällä hetkellä Kengulle täysin vastustamaton juttu 🙂

Lauman kuulumisia

Pikkuinen kengurunpoikanen ei enää ole kovin pieni. Pentu on ottanut viimeisen kahden viikon aikana melkoisen kasvupyrähdyksen ja paino huitelee tällä hetkellä 11 kilon tietämillä. Kasvu näkyy etenkin raajoissa, ja Kengu muistuttaakin enemmän gasellia kuin koiraa. Ikää pennulla on nyt 15 viikkoa ja hampaatkin ovat alkaneet vaihtumaan. Eilen lähti ensimmäinen etuhammas ja loputkin etuhampaat tuntuvat heiluvan jo ihan reilusti. Tiedä sitten onko syynä hampaiden vaihtuminen vai mikä, mutta Kengu on nyt parin päivän ajan ollut melkoisen rasittava. Ihme kyllä, Sisu on tällä hetkellä muista koirista se joka jaksaa Kengun hölmöilyjä kaikista parhaiten. Lenkillä parivaljakko ottaa juoksuspurtteja rintarinnan, ja Sisu saa haukkumalla komentaa pentua sydämensä kyllyydestä. Yhteinen kieli on siis vihdoin löytymässä.

 

Ruu on ollut viime viikot hiukan alamaissa. Kyseessä on luultavasti valeraskaus, sillä Ruu kärsi siitä myös edellisen juoksun jälkeen, ja ajankohta sopisi oikein hyvin juoksujen loppumisen jälkeiseen aikaan. Toivotaan että hormonihumala menee ohi ja Ruu on pian taas entisellään. Lievä alakuloisuus näkyi myös 8.1. olleissa agilitykisoissa, ja sujuvasta nollaradasta huolimatta Ruun aika ei riittänyt 2-luokassa nousunollaan. Selkeästi Ruu ei antanut itsestään lähellekään kaikkea, vaan häkissä nukkuminen olisi ollut pienen terrierin mielestä mukavampi vaihtoehto kuin radalla kirmaaminen 😉 Kisakentille palaaminen saa siis odottaa valeraskauden ohi menemistä ja toivottavasti sitten Ruu löytää itsestään taas pienen juoksijaeläimen. Alla videomaterialia muutaman viikon takaisesta Jenni Lehtisen ja Jan Egil Eiden koulutuksesta.

 

Chilin kanssa ollaan koko talvi sinnitelty kipulääkkeiden ja fysioterapian voimalla, ja koira on onneksi pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa. Syvässä hangessa loikkimista olemme yrittäneet välttää, sillä se ei selvästikään tee lonkalle hyvää. Pitkät ravilenkit ja uintireissut sitä vastoin ovat olleet Chilin sekä kipeän lonkan mieleen, ja pitäneet koiran lihaskuntoa yllä. Pari kuukautta vielä, ja sitten alkaa helpottaa. Kovasti olen jo ensi kesän vesipelastustreenejä suunnitellut. Toivottavasti koiran kunto kestäisi treenaamisen yhtä hyvin kuin viime kesänä!

 

Sisu on lievien terveyshuolien jälkeen voinut taas paremmin. Eturauhasvaivat ja niistä johtunut lannerangan jumiutuminen kiusasivat Sisua alkutalvesta, mutta nyt näyttää taas paremmalta. Varasin Sisulle ajan kastraatioon helmikuulle eikä eturauhasvaivojen pitäisi sen jälkeen enää uusiutua. Toivottavasti poika toipuu nopeasti eikä koiran luonne muutu liikaa kastraation jälkeen. Ja ennen kaikkea toivomme Sisulle vielä paljon terveitä vuosia laumamme jatkona!

Taralle toinen nollavoitto!

Taran kanssa ollaan sinnikkästi treenattu kontakteja ja vaikka valoa näkyykin ”tunnelin päässä”, joudutaan vielä jonkin aikaa odottamaan agilityradoille pääsyä. Kisatuntuman tsekkaamiseksi ajattelin kuitenkin käydä testaamassa vauhtia hyppärillä Hyvinkään kisoissa su 8.1. Tuloksena nollavoitto hyvällä ajalla. Rata oli toki suoraviivainen/helppo, mutta siinäkin on nopean koiran kanssa oma haasteensa. Tällä kertaa Tara kuitenkin pysyi näpeissä ja saatiin vauhdikas rata vietyä loppuun asti!

 

Vuoden 2011 tavoitteet harrastusrintamalla

Tässäpä taas lista vuoden 2011 tavoitteista ja katsaus viime vuoden (kursiivilla) tavoitteiden toteutumiseen:

 

Sisun kanssa ensisijainen tavoite on saada tokon avoimen luokan liikkeet kisakuntoon ja saada avoimesta vähintään yksi I-tulos. Jos Sisun into riittää, voisimme myös ottaa voittajaluokan liikkeet työn alle ja ehkä startata voittajassa vielä tämän vuoden puolella. Tämän lisäksi ajattelin ilmoittaa Sisun keväällä BH-kokeeseen. 

 

Sisun kanssa pääsimme melkoisen hyvin viime vuodelle asettamiini tavoitteisiin. TK2 saavutettiin kesän lopulla ja BH-kokeen saimme myös rimaa hipoen läpi. Tokon voittajaluokkaa emme ehtineet vuoden 2010 puolella korkata, mutta voi-liikkeet saatiin kuitenkin kohtuullisen hyvälle tolalle.

 

Sisun kanssa tämän vuoden tavoitteena on saada ykköstulos tokon voittajaluokasta, ja mikäli hyvin käy, startata EVL:ssä vielä tämän vuoden puolella. Rauniotreenejä jatkamme, mikäli koiran into säilyy treenien vaikeutuessa. Kokeisiin menoa harkitsemme kyllä todella pitkään, sillä Sisu ei ole mikään luontainen raunioilla liikkuja, ja myös rauniokokeen tottelevaisuus- ja ketteryysosio saattaa olla turhan työläs treenattavaksi yhtä koesuoritusta varten.

 

Chilin kanssa on tavoitteena löytää laji/lajeja joita koira pystyy kipuilematta harrastamaan. Mikäli pääsemme keväällä vepe-ryhmään ja laji tuntuu koiralle sopivan, tavoitteeksi voisi ottaa vepen soveltuvuuskokeeseen osallistumisen kesän lopulla. Jäljestystä aiomme myös jatkaa, ja jos vauhti pellolla saadaan hidastumaan riittävästi, voisimme ehkä kokeilla myös erikoisjälkeä.

 

Myös Chilin kanssa pääsimme tavoitteisiimme paremmin kuin hyvin J Chilille löytyi laji, jota koiran kroppa kestää ja mikä parasta, josta koira pitää kuin hullu puurosta! Tämä oli siis ensisijainen tavoitteemme, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, Chili löi minut täysin ällikällä. Emme pelkästään saaneet soveltuvuuskoetta suoritettua, mutta saimme myös kaksi ykköstulosta alokasluokasta siirtyen avoimeen luokkaan. Ehdin ilmoittaa koiran syyskuun alussa myös ensimmäiseen avoimen luokan kokeeseen, mutta koepäivänä tein päätöksen jättää vepeilyt siltä päivältä väliin erittäin huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Mutta joka tapauksessa, tulostavoitteemme ylitimme kirkkaasti, ja mikä parasta, myös Chilin vointi on pysynyt hyvänä eikä leikkaukseen ole tarvinnut ainakaan vielä turvautua.

 

Chilin kanssa tavoitteena on jatkaa vepetreenejä taas ensi kesänä, mikäli koiran kunto sen vain sallii. Tulostavoitteeksi voisi asettaa voittajaluokkaan nousemisen kesän aikana, mutta katsotaan nyt kuinka treenit lähtevät sujumaan talvitauon jälkeen. Chilin kanssa päätavoite on kuitenkin edelleen se, että koira pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa, ja voi elää hyvää ja rikasta koiranelämää vaivoistaan huolimatta.

 

Ruun kanssa tavoitteena on saada tokon alokkaan liikkeet hiottua kisakuntoon, ja osallistua alokasluokan kokeeseen kesän/syksyn aikana.

 

Ruun kanssa emme taas(kaan) päässeet tavoitteisiimme. Eniten saan syyttä tästä itseäni ja huonoa treenimotivaatiotani Ruun kanssa, mutta ainakin osittain tähän oli syynä myös puutteet Ruun itseluottamuksessa ja tätä kautta myös motivaatiossa. Tämän vuoksi päätikin suosiolla jättää tokotreenit tauolle ja yrittää taas syksyllä uudestaan. Syksyllä koira alkoikin kulkea, mutta alokasluokan liikkeiden kisakuntoon saattamiseen jäi silti matkaa.

 

Ruun kanssa ensisijainen tavoite on sama kuin viime vuonna eli startata tokon alokasluokassa ja saada sieltä ykköstulos. Jos nyt oikeasti ottaisi itseään niskasta kiinni ja vaan ilmoittaisi koiran johonkin kokeeseen niin tulisi viimeisteltyä liikkeet kisakuntoon. Ja mikäli selvitämme alokasluokan nopeasti, toki tähtäämme saman tien avoimeen luokkaan. Jos Ruun itseluottamus ja työskentelymotivaatio jatkavat positiivista kehitystään, voisin harkita koiran ilmoittamista myös BH-kokeeseen syksyn aikana.

 

Kengun kanssa vuoden 2011 tavoitteena on tehdä hyvät pohjat kaikissa lajeissa, joita aiomme jatkossa harrastaa. Tokoa ajatellen voisimme mennä keväällä pentukursille ja jatkaa treenaamista syksyllä ohjatussa ryhmässä, mikäli laji tuntuu Kengulle sopivan. Hakutreenit aloitamme heti keväällä kun lumen määrä on hiukan vähentynyt. Vuoden loppuun mennessä toivoisin pennulta löytyvän hyvän maalimiesmotivaation, nenän käytön sekä jonkinlaisen tajun oikeanlaisista pistoista. Haukkuilmaisua voimme myös alkaa treenata kotioloissa. Raunioilla käymme myös tutustumassa jotta pentu oppisi heti oikeanlaisen tavan liikkua hankalilla alustoilla. Myös vepeen ajattelin viedä pennun tutustumaan mikäli koiran fysiikka sen sallii. Katsotaan sitten myöhemmin mikä Kengun päälaji tulee olemaan. Ja luonnollisesti pääpaino Kengun kanssa puuhastelussa tulee edelleen olemaan erilaisiin asioihin totuttelussa ja tutustumisessa, ja siinä että pentu saa olla pentu. Koiran ehdoilla siis edetään sen mukaan mihin Kengu tuntuu olevan valmis eikä kiirehditä treeneihin tai kisoihin liian aikaisin.

 

Ja tässä Panun tavoitteet:

 

Jo aiemmin olen laittanut tavoitteeksi päästä tänä vuonna Agilityn SM-kisoihin kahdella koiralla, eikä siitä tarvitse vielä tässä vaiheessa tinkiä. Toki Ruulla on vielä tekemistä ennen edes kisakuntoon pääsyä ja Sisunkin kontaktit ovat vielä vaiheessa. Mutta tavoite on tavoite, eikä sitä tarvitse hampaat irvessä yrittää. Otetaan rennosti täysillä, pidetään hauskaa ja jos menee nappiin, ollaan kesäkuussa Vantaalla SM-kisoissa sekä Sisun että Ruun kanssa.

 

Niinhän siinä kävi, että vaikka paljon on treenattu, meidän SM-kisapaikka ei ollut vielä tarkoitettu viime vuodelle. Ruun kehittyminen oli niin hidasta, ettei edes kisaamisen aloituksesta kannattunat haaveilla ennen kesää. Aloitus siirtyi syksyyn, mutta sieltä tuloksena oli neljä nollaa ykkösissä + nousu kakkosiin. Myös Sisun kanssa paluu kisakentille viivästyi, vasta elokuun puolella käytiin muutama startti. Ja vieläkin ollaan Sisun terveyttä säästellen kisattu. Kaksi SM-nollaa on kuitenkin kasassa muutamasta kisasta. Lisäksi Tara aloitti kisaamisen hyppyradan selkeällä nollavoitolla.

 

Eli, kirkkaasti jäätiin tavoitteesta, joten miksi siis hyvää tavoitetta muuttamaan. Tavoite myös vuodelle 2011 tulee olemaan kahdella koiralla SM-kisoihin. Mieluiten tietysti jo Nastolaan tämän kesän puolella, mutta viimeistään tämän vuoden aikana SM-nollien kasaan saaminen seuraavalle vuodelle 😉 Treenejä jatketaan innolla, eiköhän ne tulokset sieltä tule kun niiden aika koittaa!

 

Kengun osalle ei tietysti ole vielä mitään tulostavoitteita. Tärkeintä on, että saadaan koiralle hyvä liikunnallinen pohja tulevaisuuden harrastuksia varten. Tavoite on säilyä terveenä ja käydä jossain välissä agilityn pentukurssilla. Lisäksi koitetaan opettaa koiralle monipuolisesti erilaisia taitoja kuten vaikkapa uimataito. Se onkin tavoitteista ensimmäinen, sillä Kengun ensimmäinen uimaopetus on jo varattu tälle viikolle!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulu ja välipäivät ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä ja nyt täytyy taas alkaa orientoitumaan normaaliin arkeen. Kengu on kasvanut valtavasti ja myös energiaa on tullut samassa suhteessa lisää. Sisu, Chili ja Ruu ovatkin välillä aivan kypsänä pennun riehumiseen, mutta pääasiassa yhteiselo sujuu oikein mukavasti. Sohva tosin alkaa käydä hiukan pieneksi neljälle koiralle ja kahdelle ihmiselle… Kengu on edelleen ollut todella rohkea ja reipas pentu. Uuden vuoden raketitkin otettiin vastaan täysin hätkähtämättä. On kyllä todella ihanaa ettei yksikään koiristamme reagoi paukkuihin, eikä muihinkaan koviin ääniin.

 

Loman aikana olemme lepäilleet mutta myös treenanneet ahkerasti. Sisun kanssa ollaan treenattu tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti. Joulun aaton aattona käytiin taas Riitan pakeilla, ja hyvin meni! Tällä hetkellä ruutu teettää eniten töitä, mutta hyvä siitä vielä tulee! Lisää treeniä vaan erilaisilla tötsillä ja eri paikoissa niin että koira joutuu itse etsimään ruudun katseellaan. Myös luoksetulon stopit ovat vielä hiukan epävarmat, niihinkin siis tarvitaan lisää treeniä. Muuten voittajan liikkeet alkavatkin olla kohtalaisen valmiit.  Saimme Riitalta erityskehut tunnarista ja seuraaminenkin näytti kuulemma oikein hyvältä. Riitalta saa kyllä poikkeuksetta todella hyviä vinkkejä ja ennen kaikkea lisää intoa treenaamiseen.

 

Panu on treenannut loman aikana Taran ja Ruun kanssa ahkerasti kontakteja. Taran kontaktit alkavat olla viittä vaille valmiit, ja Ruukin on saanut kontakteihinsa lisää varmuutta ja vauhtia. Taran ja Panun vuoden mittainen treeniputki alkaa siis tuottaa hedelmää. Ei taida mennä enää kauaa kun parivaljakko on valmis valloittamaan myös agilityradat 😉

Hyvää joulua!