Kengu-neiti on nyt 5,5 kk ikäinen ja alkaa näyttää jo ihan oikealta malinoisilta. Toki jalat ovat vielä suhteettoman pitkät ja lihaksisto kehittymätön, mutta muutoin Kengusta on kehkeytynyt oikein sievä pieni hörökorva. Pieni se on siis edelleen ja hyvä niin. Painoa on siunaantunut 17 kg verran ja säkäkorkeus lienee tällä hetkellä 52 cm kieppeillä.
Kengu on edelleen kohtalaisen vauhdikas tyyppi, eikä haavereiltakaan ole vältytty. Pennun herkät tassut ovat raapiutuneet parikin kertaa verille näiden jääkelien aikana, ja viime sunnuntaina toisen takatassun antura repesi auki koirakylpylässä. Ehkä pahimman näköinen tapaus kävi viime viikonloppuna kun Kengu heitti voltin etupäin kerien yritettyään hypätä täydessä vauhdissa Chilin yli. Onneksi alusta oli kuitenkin pehmeä eikä pentu tuntunut olevan mätkähdyksestä millänsäkään.
Kengu on viikko viikolta muuttunut persoonallisemmaksi ja olemmekin saaneet nauraa monet makoisat naurut pennun toilailuja katsellessamme. Kengusta on myös kehkeytynyt varsinainen työnarkomaani, eikä mikään tunnu voittavan treenaamaan pääsyä! Kengu on ollut tasapuolisen innokas niin agilitystä kuin tottiksestakin. Lumitilanteen helpottaessa aloitamme myös haku- ja jälkitreenit ja vesien lämmettyä käymme kokeilemassa myös vesipelastusta. Eiköhän noista lajeista löydy Kengullekin ne mieleisimmät ja sopivimmat, joita alamme sitten tosissamme treenata 🙂
sisuchilijaruu 
On se vaan nätti otus… Vähän tulee edelleen mieleen ”jotta minä kuulisin paremmin” ajatus, mutta alkaahan sen pää jo pikkuhijaa ottamaan korvien kasvua kiinni. Sit ku se on iso, niin mä käyn sen kaa näytelmässä. Varattu siis mulle.
Kirsi, olen 100% varma ettei kukaan muu halua viedä Kengua näyttelyyn 😀 Eli ei tarvitse tehdä etukäteisvarausta 🙂 It’s all yours!